Kipu on sanoma, osaatko lukea sen?

Kipu on viesti poikkeustilasta kehossasi, joka etenee traumakohdasta kohti keskushermostoa. Trauma puolestaan voi olla mitä vaan poikkeavaa: kudosvaurio (haava), soluepiteelin venymistä (vatsakivut), hermoärsytystä (päänsärky), lihassolukon repeäminen(venähdys), jopa täysin psykogeenistä kipua (aavesärky).

Kiputila on siis usein hyödyllistä tietoa, ilman kivun kokemista on lähes mahdoton elää. Lääketieteessä on dokumentoitu kivulle täysin agnostisia henkilöitä. Tätä harvinaista oireyhtymää (CIPA, eli Congenital insensitivity to pain and anhydrosis) sairastava on mitä suurimmassa määrin vammainen. Hän ei huomaa luiden katkeamista, palovammoja, ei osaa suojata itseään vaurioilta.

Yleensä kivuista halutaan eroon, se on luonnollista ja tarkoituksenmukaista. Kivussa in kuitenkin lähes aina psykologinen komponentti….

…ja näin pitkälle jaksoin kirjoittaa puisevaa asiatekstiä! Otetaan ihan toinen halssi tähän. Ensinnäkin, olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisen ihmisen kipu on yksilöllinen. Olen kipukroonikko, joten monen ihmisen avausreplakka on tyyliä ”en tietenkään osaa edes KUVITELLA miten kovia sun kivut on!”

Itse asiassa osaat. Muistele edellistä kertaa, kun kolhasit pääsi kattoparruun (just kävin vintillä, ai että otti imakasti). Sitten vaan ajattelet kivun jatkuvan. Ja jatkuvan. Ja niin edelleen. Se on niinku sellasta.

Kipujen ”kovuus” ei voi ylittää ihmistä suojaavaa psykofyysistä rajaa. Jos yli mennään, seuraa kipushokki tai tajuttomuus. Molemmissa tiloissa keskushermosto kytkee itsensä ulos. On tapahtunut tilanteita, jossa on vahingossa vedetty moottorisahalla raaja irti, potilas (tai siis tuleva potilas) on ottanut raajan kantoon ja lähtenyt autolla terveyskeskukseen. Täysin shokissa. Vai onko se suomeksi sokki? Šokki? Śhokki??? Oli mikä oli.

Pointtini on se, ettei minulla ole kipukroonikkona mitään ylimaallista kivunsietoa. On vaan kehittynyt lehmän hermot, ei jaksa kauheasti reuhata asiasta. Ensimmäisen vuoden jälkeen valittaminen alkoi tuntua vähän turhauttavalta, tai hassulta. Toki syön erittäin vahvaa keskushermostoa turruttavaa lääkettä. Vähän pakko, taju lähtisi kivusta muuten.

Isoin asia oppia kroonisesta kivusta selviämiseen on löytää omat tehokkaat coping-menetelmät. Eli millä konstilla pystyt huijaamaan itseäsi. Lapsille toimii magia. Muumilaastari, puhallus. Mun elämää helpottaa kohta 40v harrastama zen-meditaatio. Tiedän henkilön, jota auttaa kutominen. Toisia palapelit tai sanaristikot. Mikä tahansa jonka avulla saa ohjailtua ajatuksia pois siitä yhdestä jutusta jota en halua nyt ajatella. Whatever gets you through the night.

Kello on nimittäin 0:21, ja haluaisin nukkua. Mutta hioin verstaalla korukiveä huonossa asennossa liian kauan. Käyrä nousi yli normaalin tason, ja nyt on vaikea nukahtaa.

Taidan meditoida vielä neljännen kerran tänään.

Om mani padme hum.

Kvakkulassa,

13.08.2020, klo 00:26

Julkaissut Lord JC Kvakku

Sovereign Quantum Entity, Chief Astronomer and Doctor of Divinity. Looking for intelligent life in Terra. So far little to report.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: