Aamuni koittaa taas! Onkohan nyt aamu? Ja kuka mä oon?

On vaikea koittaa selittää, millaisia päivät l!man muistia on. Ei voi olla koko ajan kirjottamassa introspektiivisiä aatoksia muistikirjaan. Ilman muistikirjaa taas ei muista yhtään mitä on tapahtunut, saatikka miltä se tuntui. Haluan kuitenkin yrittää. Tuntuu vaan siltä, että olen jo kirjoittanut tämän… Mutta en oo varma. Ja vaikka olisin, ei se haittaa. Ei mun aikataulu ole varsinaisesti täyteen pakattu. Muistaakseni. Oota!! Joo, siis ei olekkaan nyt aikaa, kun sauna on just lämmin. Pitäisi se vissiin muistaa, koska kävin itse laittamassa tulet.

No niin, ja saunapuhtaana takaisin! En osaa muistella, miltä jutut tuntuivat ennen sairastumista, mutta saunomisesta olen aina nauttinut. Se on myös aina helpottanut mun kipuja. Monta vuotta kävin joka aamu infrapunasaunassa. Joka ikinen aamu. Jostain syystä lopetin sen jossain vaiheessa. Yhtenä aamuna en mennytkään saunaan. Enkä muistaakseni enää kertaakaan sen jälkeen. Kun se tapa katkesi, en enää muistanut koko saunaa. Vaikka se oli sängyn vieressä.

Piti välillä katsoa otsikkoa, yrittää muistaa miksi ja mihin olen kirjoittamassa. Muistihäiriö muuten pakottaa rehellisyyteen. En pystyisi valehtelemaan, en ainakaan uskottavasti. Olen jatkuvasti hipsimässä juoksuhiekan päällä, jos pysähdyn hetkeksikään miettimään, niin humpsahdan läpi. Jonnekkin pimeään ja avaraan, missä ei käsikopelolla voi edetä. En siis pysty suunnitelmallisesti ja johdonmukaisesti kertomaan pajunköyttä, heittämään flööbaa, juksamaan, tai kusettamaan. Vaati liikaa prosessoritehoja.

Muistot on kuin elohopeaa, jos koitan pitää niistä kiinni, ne aina pakenevat sormien välistä. Mitä enemmän yritän, sitä nopeammin ne haihtuvat. Välillä saan kuitenkin täydellisiä Technicolor ™-muistoja (Nyt Mukana Myös Haju! Kokeile!!). Sain tässä taannoin (eli aikaisemmin kuin kolme sydämen lyöntiä, mutta äänenmurroksen jälkeen) ihan täyteläisen ”Hyvästä leffasta FinnKinossa ulos Jonnin kanssa, kun on yhdessä syöty se toiseksi isoin ämpäri pop-cornia syksyllä kun vielä poltin”. En muista yhtään asiaa käskystä, mutta mieleen pamahtaa odottamatta upeita fiiliksiä. Täyteläisiä, kyyneliin saakka liikuttavia.

On asioita, jotka jäävät kokonaan pois jostain syystä. En ole juonut viinaa pitkään aikaan. Tarkoitan siis tippaakaan. Vuosiin. Luulisin. En minkään raittiuspäätöksen takia. Siinä kävi vähän kuin infrapunasaunan kanssa. Yksinkertaisesti ensin unohdin, että juodakin vois. Että tarkoituksella voitelisin pääni vielä ENEMMÄN sekaisin kun nyt, alkoi tuntua todella huonolta vitsiltä.

Mulla oli varmaan joku ajatus mitä lähdin kirjoittamaan, lyö vaan täysin tyhjää (tosi poikkeuksellista, heh). Ehkä kirjoitin vain silkasta kirjoituksen ilosta. Tai siksi että tänään on poikkeuksellisen kivulias päivä. Joskus upottautuminen johonkin tekemiseen auttaa. Yleensä tosin meditoin, en kirjoita.

Niin tai näin, taidan mennä tonne niemen kärkeen hetkeksi istumaan, jos Ansku vaikka lähtisi mukaan!

Uusi yritys taas huomenna. Jos muistan.

Muistellaan kun taas tavataan!

Moi!

Julkaissut Lord JC Kvakku

Sovereign Quantum Entity, Chief Astronomer and Doctor of Divinity. Looking for intelligent life in Terra. So far little to report.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: