Muistiinpanot, oppiminen ja material priming

Törsään muistiinpanovälineisiin. Olen tähän saakka ajatellut sen olevan hedonismin ääripää, turhuuden testamentti tai vähintään tyhmää. Alan pikkuhiljaa antaa itselleni anteeksi. 

muutama muistikirja

Aloitetaan ilmiselvistä puolustuksista. Elän elämääni vaikean muistihäiriön sävyttämänä. Muistiinpanot on minulle elintärkeitä, mikäli haluan edes jonkinlaista jatkuvuutta toimiini ja kiinnostuksiini. Koen myös muistiinpanojen teon virkistävänä harrastuksena, se on mulle kuin vähän haastavampi sanaristikko, arkikokemuksiin nojaavaa runoutta. 

Johtuu mahdollisesti konsultti/strategi työhistoriasta, mulle on aina ollut tärkeää informaation visualisointi. Erilaiset keinot lisätä todennäköisyyttä jolla passivinen fakta muuntuu toimintaa ohjaavaksi ymmärrykseksi. Käytän omissa muistiinpanoissani mind-mappeja, päätöksentekopuita ja lukuisia muita opittuja ja keksittyjä konsteja. Nämä seikat selittävät miksi teen muistiinpanoja, eivät sitä miksi mulla pitää olla niin tolkuttomasti erilaisia fyysisiä ja digitaalisia tallennusvälineitä.

Otetaan avuksi vanha keppihevoseni psykologia. Suomessa on viime viikkoina virinnyt pirteä keskustelu koululaitoksen digitalisaatiosta. On kyseenalaistettu käsin kirjoittamisen korvautautuminen näppäimistön naputtelun järkevyydestä. Erittäin hyvin tunnettu ja tutkittu linkki rikkaiden muistiinpanojen ja oppisen välillä osoittaa, että mitä hersyvämmät nootit, sitä parempi oppimisen laatu että määrä saavutetaan. Hieman tuoreempaa tutkimusdataa: Käsin kirjoittaminen päihittää mennentullen näppäilyn, oli kyse digikynästä ja kosketusnäytöstä tahi papyruksesta ja sulkakynästä. Case closed.

Ainakin minun mielestä!

Vielä tuoreempaa ymmärrystä asiaan tuo uudehko käsite nimeltään ”Material priming”. On osoitettu,(katso vaikka täältä) että välittömässä läheisyydessämme olevat arkiset esineet ohjaavat tiedostamattamme ajatuksiamme ja jopa päätöksentekoa. Kuulostaa pahimman laadun Valitut Palat -psykoilulta, vai mitä? Annapas kun valaisen asiaa, niin tästä tulee vähän enemmän järkeenkäypää, eikä lipsahda mystisyyden puolelle.

Eräässä koeasetelmassa henkilölle annetaan tehtävä, (ns. Ultimatum-game), joka vaatii sekä sosiaalista vastuuntuntoa että päätöksentekoa. Mikäli läheisyydessä on salkku, mustekynä tai muuta business-sälää, ihminen painottaa päätöksissään kilpailullisuutta ja yksilön, siis omaa etua. Mikäli viereen asetetaan reppu, 100% koehenkilöistä painotti reilua peliä ja yhteisöllisyyttä. 

Vänkää, eikö totta? Mutta samalla jotenkin sellaista ”no tietty” juttua. Se että käytöstä voidaan näin radikaalisti manipuloida tiedostamattomalla tasolla avaa tietysti portit väärinkäyttöön, mutta myös hienovaraiseen oman tyhmyyden minimointiin. Kun tunnistaa omat heikkoudet, voi niitä vastaan yrittää myös taistella. Ei ole väliä onko oppikirjana Feng Shui, ”spaaku joi”- KonMari vai reppu, niin siitä vaan!

Ja sitten lopullinen coup de grâce: Kun yhdistää nämä kaikki, on täysin välttätöntä että kirjoitan runoja paksulle paperille mustekynällä, mind-mappiä iPadillä ja tätä tarinaa kokeillen vähän kaikkea. 

Und Damit basta! Äläkä enää anna kavereiden valittaa, kun löydät yhdeksännentoista muistikirjasi!

PS. Kiitokset P. Minkkiselle asian nostosta, Google Scholarille tieteestä ja Anskulle avusta!

Julkaissut Lord JC Kvakku

Sovereign Quantum Entity, Chief Astronomer and Doctor of Divinity. Looking for intelligent life in Terra. So far little to report.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

<span>%d</span> bloggaajaa tykkää tästä: