Muiston tuoksu

Suoraan aistien kautta eläminen on helpompaa, jollei ole paineitä pitää julkisivua yllä. Fasadi, maski, työminä, ihan sama miten asia nimetään, kyse on aina etääntymisestä aisteista ja maailmasta. Haarniska yllä ei voi kokea muuta kuin kopion kopion kopion elämästä.

On helppoa kokea maailma suoraan, kun on elänyt yli vuoden keskellä metsää, omaehtoisessa karanteenissa. Ei ole tarvetta esittää mitään kenellään. Saan olla oma itseni. Samalla olen myös löytänyt itseni uudestaan. Vuosien aikana rakentunut karsta on vähän kerrassaan karissut polun varteen. Jäänyt avannon reunalle. Vuoltu pois lastu kerrallaan.

Jotain näin syvällistä pohdin istuessani liiterin nurkalla vuolemassa karhunpentua. Oli kesän ensimäinen päivä, ainakin se tuntui siltä. Lämpötila oli noussut yli 15 astetta eilisestä ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Tuuli tuoksui lämpimältä, talvi ei ollut enää edes muisto. Otin t-paidankin pois päältä.

Ansku oli lähtenyt käymään sisällä, ja käveli ohitseni. Ehdin tuskin tunnistaa Anskua seurailevan tuoksun aurinkovoiteeksi, kun…

Nostan katseeni. Lahden toisella puolella kohoaa pyramidin muotoinen vuori. Vesi läikähtelee, huomaan välillä pinnalle ilmestyvät harmaat solakat hahmot.

”Ansku, hei, tuu tänne, äkkiä!”

Ansku rakastaa delfiinejä,

minä rakastan Anskua.

Ansku rakastaa minua, koska minä rakastan delfiinejä.

Ja muutenkin.

Oli varsinainen lottovoitto valita tämä hotelli ja saada juuri tämä huone. Parveke on olohuoneen kokoinen, näköala suoraan merelle ja kiviseen rantaan. Saavuimme hotelliin illalla, oli jo pimeää. Kun heräsimme ensimmäiseen aamuun, Ansku avasi oven parvekkeelle ja purskahti itkuun. Kauneus oli pysäyttävää.

Ansku nappaa vedenpitävän videokameran mukaan ja lähtee kohti rantaa. Sinne vie polku parvekkeemme edestä. Vilkutan Anskulle, kun näen hänen kelluskelelevan delfiinien seurassa. Hän vilkuttaa takaisin.

Rakastuimme molemmat päätäpahkaa Kalymnokseen, kun kävimme täällä viime vuonna risteilyllä Kosilta. Tämä on kalliokiipeijöiden mekka. Mikä tarkoittaa yleisen rasvaprosentin olevan 2% luokkaa. Me heilautamme keskiarvoa normaalimpaan päin. Kalliokiipeilijät ovat ihastuttava heimo: sekoitus New Age musiikkia, kehon ja mielenhallintaa ja totaalista adrenaliiniriippuvuutta. Lisätään vielä hippiaate ja surffarirusketus niin kuva on valmis.

Ainoa huono puoli: kaikki vaatteet ovat kokoa S, funktionaalisia ja helvetin kalliita. Ei ainoatakaan piraatti-nikeä tai Addidasta. Mutta tämä ei olekaan meille mikään shoppailuloma. Nautimme ihmisistä, maisemista, merestä, historiasta, ruuasta ja toistemme seurasta.

”Laitoitko aurinkorasvaa?” kysyn tietäen vsstauksen kysymättäkin. Kun muistaa jotain menneisyydestä, tuntuu kuin todella siirtyisin sinne, yksi muistihäiriön ihanista puolista.

Tuoksut ovat minulle suorin yhteys muistoihin.

Olisi ihana päästä vielä kerran Kalymnokselle.

Tänään aurinkovoide riitti.


Telendos, saari Kalymnoksen vieressä

Julkaissut Lord JC Kvakku

Sovereign Quantum Entity, Chief Astronomer and Doctor of Divinity. Looking for intelligent life in Terra. So far little to report.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: