Harjoitus tekee metsurin

30-vuotta vanha gomoyumini. Paras väline jousiammunnan tekniikan harjoitteluun. Pysyy keskittyminen olennaisessa.

Kun olet harjoittelemassa ammuntaa, tarkoitus ei ole tulittaa 50 minuutissa niin monta laukausta kuin ehdit! Kuulostaa tyhmältä sanottuna, mutta silti huomaan joskus tekeväni niin.

”Mutta kun ammun 100 nuolta joka päivä lihasmuistiini jää täydellisen laukauksen hermorata.”
Ihanko totta? Oletko varma?

Istu hetkeksi niin mietitään. No niin, otat siis kaksi nuolta, kävelet ampumapaikalle, ammut ensimmäisen nuolen. Katsot mihin se meni, koitat korjata tähtäystä ja ammut toiset nuolen. Se ei mene yhtään lähemmäs. Kiroat mielessäsi, haet uudet nuolet ja toistat suorituksen.

Tunnin treenin kuluttua olet väsynyt, pahalla tuulella, mutta olit sentään treenaamassa! Kyllä se siitä kesään mennessä korjaantuu.

Ei muuten korjaannu. Millä magialla päättelit, että syy ohilaukaukseen oli tähtäyksessä? Syy saattaa ihan yhtä hyvin olla nuolissasi. Tai jalkojen linjauksessa. Ehkä olkapääsi pääsevät nousemaan liian korkealle, oikean kätesi ranne ei ole rentona, vasemman kätesi kääntöliike on myöhässä, laukaistessasi nykäiset vasenta kättäsi vähän vasemmalle tai yhdistelmä näitä kaikkia! Toistojen määrä ei paranna tekniikkaasi tippaakaan! Luultavasti vaihdat harrastusta koska turhaudut jatkuviin ohilaukauksiin.

Mitä sitten pitää tehdä? Ampuminen on kivaa, mutta on vielä kivempaa ampua hyvin!

Okei, kerron onnen salaisuuden. Et varmaan arvannut löytäväsi sitä tästä teksistä, ehkä raamatusta ta Lin Yu Tangin ’Maallisesta onnesta’! No joo, asiaan.

Suomen ensimmäinen tenniksen suuruuus, Heikki ”Hessu” Hedman kertoi sen minulle, kun treenasin Tuusulan tennisseurassa 13-vuotiaana. Se kerrottiin minulle Hikarin järjestämällä Kyudon alkeiskurssilla, kun olin jotain 25-vuotias. Ellen väärin muista Inagaki-sensei kertoi sen meille leirillä, kun olin ehkä 27. Inagaki-Sensei oli päälle 90-vuotias. Minä toistin saman opetuksen keilajoukkueelle, jota valmensin, golffarille jota opastin ja trap-ampujalle jota neuvoin.

Ymmärsin opetuksen toissa kesänä, kun harjoittelin SlingDo’ta.

MInua on 40 vuotta opettaneet loistavat mestarit. Minä olen toistanut heiltä saamaani oppia. Ymmärsin tämän opetuksen vasta kaksi vuotta sitten.

Säälittävää? Kyllä. Noloa? Erittäin. Olenko ainoa? En usko.

Opetus oli seuraava: Harjoittele ensin toistamaan suoritus täsmälleen samalla lailla joka kerta, välittämättä osutko vai et. Keskity vain oikeaan tekniikkaan. Vasta kun pystyt tekemään suorituksen toistuvasti täysin samalla tavalla voit alkaa huolehtimaan osumisesta.

Mikä tästä sitten teki niin vaikeaa? Suurin syy on varmasti inhimmillinen halu onnistua. On vaikeaa olla yrittämättä osua, tehdä maalia, ONNISTUA! Vaikka se tapahtuisi vain kerran harjoituksen aikana, tuntuu se tyydyttävältä, suorastaan päihdyttävältä!

Mutta pysähtynyt kellokin on kaksi kertaa vuorokaudessa oikeassa. Sokeakin kana löytää jyvän. Kyllä vanha kansa tiesi, ettei tällainen onnistuminen pitkän päälle tuo onnea tai leipöö taloon. Työnteko voi olla vaikeaa, jos ei osaa hahmottaa mikä kulloisenkin työtehtävän merkitys on.

Saman toiminnon toistaminen kerta toisensa jälkeen on puuduttavaa. Mutta jos näkee talonsa olevan tulessa, vesiämpärin siirtäminen kädestä toiseen, osana ketjua, on mielekästä, jopa palkitsevaa! Mutta edelleen, mikä tekee raskaan vesiämpärin siirtelystä mielekästä, mutta vastaavan käsipainon nostelusta tylsää treeniä?

Ero on luonnollisesti tavoitteen tärkeydestä, mutta myös palkinnon välittömyydestä. Välitön palkinto (talon sammutus) motivoi toimimaan, koska tulos näkyy heti. Kuntoilun tulos, vaikka kuinka toivottu ja jopa terveyden kannalta elintärkeä, näkyy pitkällä viiveellä. Motivaatio katoaa todella nopeasti.

Mitä voimme tästä oppia? Paitsi että ihminen on lyhytpinnainen ja houkuteltavissa välittömällä palkinnolla tekemään mitä vaan? No… Noi on kohtalaisen määrittävät piirteet. Mutta ne myös auttavat oikein käytettyinä huijaamaan itseämme. Mainitsin keilajoukkueen. Saimme nostettua joukkueen kesiarvoa 20 pistettä kisoissa, sillä että annoin jokaisesta kaadosta tähtitarran pelaajan rintaan. True story! Välitön palaute toimii, myös apinamaisen tyhmänä positiivisena rohkaisuna.

En keksi tähän mitään nokkelaa aasinsiltaa, eli segwaytä, jolla kurvaisin takaisin jousiammunnan pariin, joten menen suoraan asiaan. Ampujana voi kehittyä vain ja ainoastaan näin:


1. Harjoittele oikea tekniikka, Osaat tekniikan riittävällä,tasolla, kun pystyt toistamaan suorituksen samanlaisena kerta toisensa jälkeen. Käytä apuna kokeneempia ampujia varmistaaksesi, että muotosi on oikea. Jos harjoittelet yksin, video on oiva keino. Voit lähettää videon suorituksestasi suopealle Sempaille, tai verrata omaa videota mestareiden vastaavaan. Ole tiukka ja objektiivimen!


2. Pidä katse maalissa! Pyydä ystävääsi, harjoittelukavereita, puolisoa tai Hentun Liisaa katsomaan kun ammut. Katso maalia. Pidä molemmat silmät auki. Ää katso nuoltasi, joustasi, nenääsi tai muuta lähelläsi olevaa. Jos et näe maalia, osuminen jää täysin sattuman varaan. Katso maalia ja vain maalia. Ammu.


3.Katso mihin nuoli osui! Liisa auttaa, jos nuolesi lensi kolme rataa vasemmalle. Jos ammuit yli, koita ampua alemmas. Jos vetäisit ohi oikealta, ammu enemmän vasemmalle. Älä ikinä yritä korjata laukausta ’alas ja vasemmalla’ tai ’ylös ja oikealle’. Yritä saada nuolet asettumaan horisontaalisesti tai vertikaalisesti samalle viivalle.


4. Kavenna nuolien hajontaa! Pikkuhiljaa alat saada nuolesi pysymään nipussa ja nipun pysymään taulussa. Koska tekniikkasi on virheetöntä, pystyt tekemään sen missä vaan ja koska vaan.

Sitten se oivallusta, kärsivällisyyttä nöyryyttä vaativa osa: työskentele vain yhden kohdan parissa koko harjoistuksen ajan. Etene vasta kun suoriudut omasta ja muiden mielestä täydellisesti.

Minulla itselläni on eniten kokemusta Kyudosta, siinä voin luvata menetelmän toimivan. Metodi toimi, vaikken edes ymmärtänyt mitä olin tekemässä, enkä etenkään miksi. Oivallus, kuten sanoin, syntyi vasta myöhemmin.

Menetelmä toimi myös ritsalla ampumisessa, ilmakiväärissä, pistoolissa, SlingDo’ssa, savikiekoissa, keilailussa, runojen kirjoittamisessa, meditoinnissa ja kävelemään oppimisessa. (Sen taidon, kuten paljon muutakin, menetin sairauden seurauksena).

Ainoa kyky, missä tämä, eikä mikään muukaan menetelmä ole auttanut, on muistini parantaminen. Se meni, eikä ole takaisin tullut. Mutta tämän menetelmän sisäistämisestä opittu nöyryys ja hermojen lujuus on ehdottomasti helpoittanut arjessa selviämistä.

Väistämättömän edessä malttinsa ja hermojensa pitäminen, ehkä se on kuitenkin tärkein kyky omata. Sekä itseni että lähimmästeni kannalta.

Ja ehkä tämän kirjoituksen otsikko pitäisi olla:

Eläminen, ja Jousella Ampumisen Taito’.

Julkaissut Lord JC Kvakku

Sovereign Quantum Entity, Chief Astronomer and Doctor of Divinity. Looking for intelligent life in Terra. So far little to report.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: