Oi muistatko vielä sen Joulun…

En! Mulla on muistihäiriö!!

Ja näin täällä Kvakkulassa sitten vierähti reilut pari vuotta! Kiireettömästi, mutta kuitenkin nopsaan. Syrjässä, mutta lähempänä omaa sielua ja rakastamiani kuin ehkä missään muualla. Oli asioita joita etukäteen piti äärimmäisen tärkeinä, jotka eivät sitä olleet. Toisista asioista syntyi merkityksellisiä. 

Jollain mystis-esoteerisella tasolla tuntui varmistuvan uusia palasia sielusta joiden olemassa oloa epäili, vaan ei tiennyt. Löysin myös minuudestani isoja aukkoja, joita sain hartiavoimin paikkailla. Pimeitä nurkkia, joihin en ollut päässyt käsiksi koska edessä oli niin paljon ennakkoluuloja. Paljon oli tosiaan saumoja ratkennut. Mutta kun rallattaa vanhoilla nuoteilla, sitä ei juuri kukaan huomaa. Ei edes itse. Melkein kivijalkaan joutui purkamaan mätää, ennen kuin uskalsi rakentaa uutta.

Mutta paljon, todella paljon hyvää toi Kvakkula elämäämme. Ansku voi kertoa omalta osaltaan hänelle tärkeät asiat. En edes yritä tehdä sitä, muistihäiriön takia tiedän unohtavani omistakin kuulumisista puolet.

Opiskelin täällä paljon. Suurin osa oli vain omaksi huviksi ja ajankuluksi. Muistihäiriö asettaa tavoitetason aika matalalle. Yllättävin kurssi oli varmasti Bloomingtonin Tanjan pitämä kurssi eteerisistä öljyistä. Ei siksi että uskoisin vahvasti neljännen chakrani tykkäävän bergamonista. Huomasin vaan itse tykkääväni hurjan paljon tuoksuista! Eri aineita yhdistelemällä trippailen mielialasta toiseen ja eri muistoihin. Tiesin toki teoriassa tuoksujen suoran yhteyden etenkin aivojen assosiatiivisille alueille. Mutta käytännön kokeilu onkin aivan eri juttu.

Suosittelen!

Toinen merkittävä alue oli Reiki. Olen joskus nuorna miesnä suorittanut opintoja aiheesta, mutta tällä kertaa sukelsin energiahoitoihin kvanttimekaniikan, morfologisten kenttien ja Schumannin resonanssin kautta. Nyt opiskelin ihan muodollisesti päteväksi, Usui Reiki Mestariksi. Annan toistaiseksi hoitoja vain itselleni ja Anskulle.

Mistä tuli mieleeni koko aikaa täällä varjostanut aihe. Koronaa odoteltiin ja arasteltiinkin täällä poterossamme. Siihen kuitenkin löytyi peloton ja järkevä suhtautuminen Anskun kanssa. Vaikka joskus alussa salaliittoreoriat, Doomskrollaus ja Katastrofismi meinasivat nyrjäyttää mielen.

Uutisten suurkulutuksesta päätin ryhtyä tuottamaan. Täydellinen yllätys oli huomata, että osaan veistää vallan mainioita hahmoja ja veistoksia. Olen aina ajatellut, että lahjani suuntautuu ihan muualle. Sitten eräänä leppoisana kevätpäivänä otin kirjaimellisesti halon käteeni ja aloin vuoleskelemaan. Tämäpä siitä syntyi. 

Ensimmäinen halko

Maailmassa ei liene koskaan liikaa kaunista ja hyvää. Minä tykkään näistä itse, se riittää. Nykyään tuntuu siltä, että mitä tahansa keksiikin tehdä, se on heti laitettava Etsyyn myyntiin tai vähintään tehdä online-kurssi hyvällä nimellä. Ja hinnalla.

Nyt kun Joulu on ovella, tulee tietysti tehtyä lahjoja pukinkonttiin. Mutta se on vähän eri asia.

Suruakin tuli paljon vuodatettua. Pikkusiskon kuolema ruopaisi syvältä ja romahdutti vasta pystytettyä minäkuvaa. Mutta uudelleen läpikäytynä siskon kanssa eletty lapsuus toi kuitenkin paljon hyvää. 

Muistutti taas kerran, että taaksepäin et voi mennä ja aloittaa alusta. Mutta loppumatkasta voi tehdä sellaisen, josta voi olla iloinen ja ylpeä.

taaksepäin et voi mennä ja aloittaa alusta. Mutta loppumatkasta voi tehdä sellaisen, josta voi olla iloinen ja ylpeä.

Minä

Isohko päätös kirkastui, kun katsoimme molemmat Anskun kanssa kirkkain katsein eteenpäin. Asiat, jotka Kvakkulassa ovat mitättömiä ryppyjä, näyttävät kasvavan nopeaa vauhtia vuoriksi. Kun hemoglobiini on alle 80, nyppyläkin tuntuu vaaralta. Joten yht’ aikainen oivallus oli: Eteenpäin! Ja niin kuin meillä on aina ollut tapana, kun ajatus havaitaan kaikin puolin toimivaksi, siirrytään viipymättä toteutukseen.

Kvakkulan vuokrasopimus sanottiin irti ennen kuin uudesta oli varmuutta. Nyt on, muutamme 6.1.2022 Pirkanmaalla olevaan ’Siuro’-nimiseen kylään! 

Siuro ylhäältä

Siuron väitetään syntyneen Siuronkosken ja Tampere-Pori rautatien risteyskohtaan 1890. Luulisin, että puutavaraa tuotiin tukkeina Siuronkoskelle saakka, josta Suomen vihreä kulta siirrettiin rautatielle. Ehkä. En oikein enää usko historian todenperäisyyteen, niin paljon tarkoitushakuista väärentämistä on lähihistoriastakin löytynyt.

Kylässä asuu tätä nykyä noin 2600 henkeä. Positiivisina puolina pitäisin kylämäistä olemusta ja melko harvaa asutusta. Kari Peitsamo on tehnyt laulut ”Shaghaista Siuroon”, ”Takaisin Siuroon” ja ”Back to Siuro”. Tämän perusteella päättelen paikasta löytyvän jotain hyvää! 

Lähestymme Saturnaliaa, Joulua, Hanukkah, jokainen omien tapojensa vankeina. Meille tämä aika on kaikkien rakkaiden muistamisen aikaa. 

Eilen olisi ollut Pikkusiskoni synttärit, jollei hän olisi kuollut viime kuussa. En nähnyt siskoa paljon viime vuonna, kuten en muitakaan läheisiä.

Ehkä ensi vuosi on toisenlainen. Minulle se ainakin on. Muistihäiriön paras puoli on elämän yllätyksellisyys; Ei oikein osaa olettaa mitään, kun ei muista mitä yleensä tässä kohtaa on tapahtunut.

Mutta oikein rauhaisia pyhiä kaikille ja yllätyksellistä uutta vuotta!

Muistakaa rakastaa paljon, rakastakaa niin kuin teitä ei olisi koskaan satutettu!

Ja älkää unohtako, että olette varmasti jollekin ihmiselle hyvin tärkeä.

Julkaissut JC

Sovereign Quantum Entity, Chief Astronomer and Doctor of Divinity. Looking for intelligent life in Terra. So far little to report.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: