Puhtaalta pöydältä

Kirjoitin jokin aika sitten rakkaalle ystävälleni, joka oli kohdannut muistihaasteellisuutta elämässään. Kerroin hänelle omasta elämästäni. Ehkä tästä tekstistä on iloa tai lohtua muillekin…

”…Kerron hiukan minkälaista ja minkä tuntuista mun elämä on. Ehkä sinä, jolla muisti on vielä kirkas, saat tästä myös lisävaloa siiheen maailmaan mitä et näe, ja mistä ei tarinoita löydy.

Joskus tuntuu siltä kuin ihmiset muistaisivat aina pahimmat asiat parhaiten. En ole itse sitä mieltä. Uskon vahvasti, että muisti on kaikilla aika lyhyt. Kun koitamme muistaa jotain vanhaa tapahtumaa, saamme kiinni edellisestä kerrasta kun muistelimme sitä. On luonnekysymys muisteleeko enemmän hyviä vai huonoja hetkiä. Sillä tavalla ajateltuna me voimme melkein päättää haluammeko elää onnellisena vai katkerana! Kumpien muistojen parissa menee enemmän aikaa?

Vanha Lakota-heimon tarina kertoo, että syntymän hetkellä me saamme kaksi henkisutta, jotka seuraavat koko elämän mukanamme. Toinen on nimeltään Viha ja toinen Laupeus. Elämän varrella sudetkin kasvavat mukanamme. Henkisusista on vahvempi ja elinvoimaisempi se, jota ruokimme enemmän. Se ohjaa enemmän matkamme suuntaa.

Jouduin äsken käymään läpi mitä olin kirjoittanut ja korjasin joka lauseen. En muista lauseen lopussa mitä olen alussa kirjoittanut. Kaikki, no… odota… ”Ansku!! Mikä se on se suomenkielessä kun miten sanat päättyy, niitä on paljon? Kiitos! Niin siis kaikki sanamuodot on aina ihan sekaisin. Lauseen alkupää ja loppupää ei sovi yhteen. Tämä on aika uusi juttu.

Niin takaisin asiaan! Varmasti kaikista perinteistä löytyy vastaavia tarinoita, minä muistan parhaiten tuon, koska ihan vähän aikaa sitten kerroin tarinan. En muista mistä tai miten olen tarinan oppinut, se on unholassa. Mutta muistan muistelleeni!

Mistä tuli mieleen miten toimin koko ajan. Ajatukset ja poukkoilee päässä kuin pingispallot! Lähdin vissiin eilen etsimään, löytäisinkö Mithraismista tietoa netistä. Löysin hyvän viitteen joka johti hakukoneeseen, jolla pystyi hakemaan nimenomaan raportteja ja kirjoja ilmaiseksi! Upeaa, aloin ladata kiinnostavia kirjoja, vuoden 1830 painoksen Book of Mormonista, King James bible, Hamlet’s Mill (vahva suositus!). Löysin viitteen kirjaan nimeltä Kolbrin, jonka perinnettä vaalii sitä varten perustetun järjestön ylläpitämä sivusto. Siitä tuli mieleeni, että minulla on paljon tietoa kirjoitettuna ja tiedostoina, voisin laittaa niitä saitilleni lainattavaksi. Olen tämän päivän ohjelmoinut saittiani uusiksi, että saisin tuon tehtyä.

Sitten ruokapöydässä naurettiin Anskun ehkä  tulevaa kirjaa ”Book of Hormones”, hormoonien kirja ja yhtäkkiä muistin, että mun piti hakea tietoa Mithraismista. TOISSAPÄIVÄNÄ.

Sillä tavalla matkaani taitan, joskus vähän poukkoillen..

Pahoilla muistoilla en oikeastaan halua teitä vaivata, mutta yksi kokemus valaisee tärkeää aluetta, joten menköön.

Sairastuneen ihmisen itsetunto.

Haluan kertoa  miltä tuntuu, kun itsemääräämisoikeus ja älykkyys kyseenalaistetaan. Se on kieltämättä arka kohde minulle ollut aina, eikä muistin katoaminen ole sitä helpottanut.

Heti sairastumiseni jälkeen huomattiin puolivahingossa, että muistini oli niin pahasti vaurioitunut, ettei normaaleja neuropsykologisia testejä edes pystytty tekemään. Kun minua sitten viskottiin vähän osastolta toiselle, nämä pehmeämmät mittaukset jotenkin jäivät. Eikä niihin palattu. Kunnes yritin selittää asiaa taas uudelle lääkärille… 

Työni (vielä silloin kun se oli) vaati minua usein olemaan viikon sisällä kolmella eri aikavyöhykkeellä neuvottelemassa. Kauppojen summat olivat sadoissa miljoonissa. Tehtäväni oli yhdistää 3-5 eri yritystä arvoketjun eri osista siten, että kaikki kokevat hyötyvänsä. Kohtasin ihmisiä monista eri kulttuureista, joiden arvomaailmaa ja yrityskulttuuria olin etukäteen tutkinut  viikkoja ymmärtääkseni heitä neuvotteluissa paremmin. 

Tällaisen himmelin rakentamiseen meni kuukausia, vuosiakin. Minun piti jatkuvasti olla henkilö, joka ymmärsi kaikki osat, osata puhua insinööreille, myyntijohtajille, mainospäälliköille, ulkoministereille, strategikoille, lehdistölle… Tärkeintä oli ylläpitää kaikkien usko ja luottamus hankkeeseen ja minuun. Rehellisyys ja oikeudenmukaisuus. Minua kutsuttiinkin firman sisällä yritysterapeutiksi. Mutta kasvojen menettäminen tai heikkouden näkyminen olisi tuhonnut satojen ihmisten ponnistelut ja vuosien työn.

Yritin tällä selittää miten pystyin niin pitkään peittämään vaikean muistihäiriön, itseltänikin. 

Näin lääkärin lausunnon kuukausia myöhemmin:

“…Potilaalla selvä, vaikea-asteinen skitsoaffektiivinen häiriö. Vaikeuksia hahmottaa todellisuutta, runsaasti grandiooseja kuvitelmia. Suosittelen välitöntä laitosseurantajaksoa…”

Ei ollut vaivautunut edes katsomaan työhistoriaani. Ilmeisesti käärityn hihan alta näkynyt tatuointi oli riittänyt profiilin muodostamiseen.

Tuo oli karkein esimerkki, mutta jostain syystä (?) muistihäiriöön tunnutaan liittettävän tyhmyys, huono kuulo ja kyvyttömyys suoriutua mistään. Muistihäirikön KAIKKIEN olettamusten ja muistojen tuomitseminen suoralta kädeltä vääriksi on kuitenkln ehdottomasti yleisin ja samalla loukkaavin harhakäsitys. Tähän asiaan olen törmännyt kaikissa muistihäiriöisten foorumeissa ja tutkimuksissa. Sillä viedään oikeutus itsemääräämiseen, oman hoidon suuntaamiseen ja ihan arkisten asioiden hoitoon. Se vammauttaa nopeasti, masentaa, vie ilon ja korvaa sen katkeruudella.

Nyt pitää heti korostaa, että tämä asia koskee kaikkia yleisesti, minä olen harvoin joutunut tätä kohtaamaan, varsinkaan kotona. Anskulla on aika realistinen kuva mihin pystyn ja mihin en. Uskon, että se johtuu meidän rehellisistä ja avoimista keskusteluista. Ja rakkaudesta. Kun riitelemme, silloin tietysti koitetaan osua kaikkein arimpiin paikkoihin. Emme kumpikaan otaksu pyhimykseksi julistusta olevan näköpiirissä!

Koitimme pikkuveljen kanssa keksiä toisillemme osuvia markkinointilauseita. Veljen ehdotus minulle ”Aina puhtaalta pöydältä!” Oli ihan hulvaton ja osuva. Se on parasta tällaisessa elämässä. Kaurapuuro maistuu joka aamu hyvältä, jaksaa innostua samoista asioista uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, riidat unohtuu todella nopeasti. Rakkauskin tuntuu jotenkin sykähdyttävältä joka päivä. Melkein.

Olen kehittänyt kaikenlaisia apuneuvoja, ohjelmistoja ja muistin tukia. Ne on kuitenkin niin yksilöllisiä, etten näe niitä mielekkääksi jakaa. On kuitenkin yksi asia, joka varmasti auttaa kaikkia:

Säännölliset elämäntavat.

Enkä tarkoita normaalia lauantaina-saunaan-sunnuntaina-kirkkoon rytmiä, vaan paljon tarkemmin itseni ohjaamista. Herään joka aamu 6-7 aikaan (en herätyskellolla!). Käytän tunnin venyttelyyn, meditaatioon ja pesutoimiin. Sitten syömme Anskun kanssa rauhallisen aamiaisen yhdessä. Noin klo 13 lounas, klo 19-20 iltamietiskely, henkiset harjoitukset ja iltapala. Sängyssä olemme viimeistään. 21.30. Joka päivä. Voisimme olla luostarissa, mutta nautimme avioelämästä liikaa ihan siihen ryhtyäksemme!

Olen myös huomannut etten enää tarvitse valtavia tavoitteita tunteakseni elämäni merkitykselliseksi. Se putosi harteilta kun tajusin, etten koskaan pysty päihittämään omia menneitä suorituksiani. Se antoi minulle jotain, jonka luulin menettäneeni jo teini-iässä.

Olemisen ihanan keveyden! (Piti katsoa netistä, kun en muistanut tuota kirjan nimeä…)

Paljon olisi vielä kerrottavaa, mutta johonkin pitää laittaa piste. Olkoon se tässä.

Aurinkoista kevään odotusta kaikille!

Julkaissut JC

Sovereign Quantum Entity, Chief Astronomer and Doctor of Divinity. Looking for intelligent life in Terra. So far little to report.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: