Kun katsot tarkasti, et näe mitään.

Kirjoitin jokin aika sitten oivalluksistani elämäni aikana, mutta unohdin mainita yhden isoimmista. Ei mikään ihme, koska koko ajatus tuntuu aina lipeävän otteesta kun siitä yrittää saada kiinni.

Tiede puhuu siitä nyt otsikolla ”Materialismin loppu”.

Tuo sanapari ei tarkoita yhtään mitään suurimmalle osalle ihmiskuntaa, ei minullekaan. En pitkään aikaan tajunnut että puhuttiin lempiaiheestani. Siitä, miten aina kuin ihminen luulee löytäneensä asian ytimen, tuleekin kuopastua tyhjää. Otetaan ensimmäiseksi esimerkiksi vaikka tuoli.

Kun näet tuolin, varmasti tunnistat sen. Vaikka näkisit vain osan tuolista, silti tajuat, että tuossa voi istua. Olipa se vihreä, kukertava tai lähes läpinäkyvä, ymmärrät miten sitä käytetään. Mutta kun alat lähestyä tuolia, aika nopeasti tulet tilanteeseen, jossa näet vain maalipinnan. Et enää tiedä mihin tarkoitukseen tämä pinta on tarkoitettu. Eli lisäämällä kuvan ”laatua”, kuvan resoluutiota, ensimmäiseksi katoaa merkitys.

Kun tarkastellaan vielä lähempää, vaikka suurennuslasilla, näet ettei pinta ole erityisen tasainen. Se on täynnä epäsäännöllisiä, satunnaisia kuoppia ja huippuja. Eli nyt katosi jo säännöllisyys, pinta ei olekaan tasainen.

Jos otat mikroskoopin, huomaat ettei tuo pinta ole edes yhtä ja samaa ainetta, vaan se koostuu toisiinsa liittyneistä molekyyleistä, erilaisista ainesosista. Nyt vietiin viimeinenkin säännöllisyyden tyyssija, tasalaatuisuus.

Mennään nyt sitten loppuun saakka ja otetaan pyyhkäisyelektronimikroskooppi. Huomataan, että molekyylit ovat 99.9999% tyhjyyttä. Molekyylit väitetysti koostuvat atomeista. Atomin ajateltiin koostuvan ytimestä ja elektroneista (”sähkäle” suom. huom.). Atomin massa on lähes kokonaan ytimessä, mutta ytimen tilavuus on vain promillen miljardisosia atomin koosta. Ydin taas muodostuu kvarkeista, mutta kuten arvata saattaa, kvarkit ovat lähes 100% tyhjää täynnä. Niitä kuvataan nipuksi luokkia eli flavours ja ominaisuuksia (Joita ovat mm, Värivaraus, Spin, charmi ja Outous. I kid you not.). Toki on olemassa myös antikvarkkeja, koska, miksipä ei!

Eikä noita mainittuja ”sähkäleitä” ole edes olemassa, on vain negatiivisesti varautunut värähtelevä pilvi. Eli alue, joka on määrätietoisesti vähän vähemmän kuin ei mitään. Mutta ei paljon vähempää, eikä kannata yrittää mitata sen nopeutta tai paikkaa. Silloin hukkaat koko vähemmän-kun-ei-mitään pilven. Koska silloin se saattaa muodostua pisteeksi ja menettää varauksensa, eli lakata olemasta elektroni. Joten mitä olitkaan mittaamassa, ja mistä tuloksesi kertoo?

Eli, kun ihminen katsoo eteensä, hän näkee mukavan, selvärajaisen, kiinteän huonekalun. Vaikka kuinka yrittäisi, ei mikään osa ahterista koskaan valahda läpi. Olen kokeillut.

Ja ihmisen aistit väitetysti havaitsevat vain 0.00385% todellisuudesta (jotenkin laskettuna, en jaksanut etsiä alkuperäistä lähdeviitettä. Luultavasti sekin olisi vain tyhjää). Jos kykenisimme havaitsemaan yhtään merkittävästi enemmän, todellisuus luultavasti näyttäisi todella huteralta, vaikeaselkoiselta ja epämääräiseltä. Ja ennen kaikkea, se ei koostuisi materiasta, aineesta.

Todellisuus on niin lähellä absoluuttista tyhjyyttä, että materian ominaisuuksien tutkiminen vaikuttaa todella hukkaan heitetyltä ajanvietteeltä. Sillä ei ole merkittävää selitysvoimaa yrittäessämme ymmärtää mistä tulemme, missä olemme, mitä olemme, miksi olemme vai olemmeko yleensä ollenkaan. Ja missä on sukat ja lompakko?

Jos väität minuutesi, tietoisuutesi tai (herra paratkoon) sielusi olevan aivoissa, se on sama kun väittäisit tulevasi känniin tutkimalla viinilasin ominaisuuksia. Menetelmä ja tutkimuskohde on väärä, eikä prosessin luonteesta ole mitään tietoa. 

Täsmälleen yhtä oikea ja pätevä tutkimustulos on sanoa viinapirun lähettäneen tekstarit viime yönä ex-puolisollesi. 

Tai kuten suuresti ihailemani Nikola Tesla sanoi:

“If you want to find the secrets of the universe, think in terms of energy, frequency and vibration”

Nikola Tesla

Ja tämä, rakkaat ystävät, on materialismin loppu.


Post Scriptum.

Jätin tarkoituksella pois Teslan nimen edestä tittelin ”Tiedemies”, ”Tutkija” tai ”Sähkömies”. Uskon olevamme lähestymässä niin massiivista tieteen paradigmamuutosta, että kaikki vanhat tittelit ja tieteenalat ovat yhtä uskottavia kuin ”Alkemisti” 2000-luvulla.

Enkä nyt tarkoita Paolo Coelhon kirjaa. Joka muuten omasta mielestäni oli aika härski plagiaatti. Mutta se on aivan toinen juttu se.

Julkaissut JC

Sovereign Quantum Entity, Chief Astronomer and Doctor of Divinity. Looking for intelligent life in Terra. So far little to report.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: