Olen

Nähnyt tässä elämässä kaiken, mitä voi kohtuudella toivoa. Juossut Tyynenmeren molemmilla laidoilla Mennyt Vapaudenpatsaan ympäri helikopterilla ja laivalla Kiivennyt vuorelle Uudessa Seelannissa Mennyt metroon Pariisissa Subwayhin Helsingissä Dominoon Reykjavikissa KFChen Amsterdamissa Ja Tokiossa Ja päin vittua usein. Olen Vihannut Rakastanut Tykännyt Ihastunut Tappanut Ollut synnytyksessä Halveksinut Tuntenut ylpeyttä Tuntenut Syyllisyyttä Tuntenut kateutta Mustasukkaisuutta Omistushalua HimoaJatka lukemista ”Olen”

Muistihäiriöisen miehen muijan muistiinpanoja (Osa II tai jotain)

Tässä ja nyt, nykyajan mantra, jota kaikki gurut hokevat. Meillä ei ole muuta kuin tämä hetki, he sanovat vakaalla, vuosituhansien viisaudesta kumpuavalla äänellään. Suurin osa ihmisistä elää menneisyydessä tai tulevaisuudessa, kun ainoa mikä merkitsee on tämä hetki, sillä muuta meillä ei ole.

Tarina siitä, miten Suomi jaksaa auttaa . Eli oodi Kirjastotädeille!

Viime viikolla oli suomalaisen kirjallisuuden päivä. Yleensä tällaiset pyhät, itsenäisyyspäivää lukuun ottamatta ei juurikaan minua heilauta. Tällä kertaa osuma oli hyvä, siitä lähti liikkeelle tapahtumien ketju, jossa sain huomata hyvin konkreetilla tavalla Suomen olevan edelleen oikein hyvä maa.

Tekniikka ei tee maastamme hyvää, ihmiset tekevät. Ihmiset, jotka uupumuksesta piittaamatta auttavat. ”Kirjastotädit” !!(silläkin uhalla, että syytetään sukupuolistamisesta. Kirjastotäti on ollut mun elämässä yhtä läheinen kuin kummitäti. Moi Tuula😁).

Miten mikään ei olisi ollut mahdollista ilman Annika Savilampea!

Kuinka uimamaisteri ohjasi KyuDo’on ja opettaja kauhistui Dostojevskistä

Olen koko ikäni ollut suorastaan maaninen lukija. Muistan kun äitini vihdoin antoi minun mennä Ala-Malmin sivukirjaston aikuisten osastolle lainaamaan kirjoja. Oli kuin taivaan avaimet olisi annettu käteen! Siellä oli kirjoja kaikesta mitä saatoin keksiä, ja hyllymetrejä asioista joista en edes ollut kuullut! Olin 9-vuotias. 12-vuotiaana sain opettajakseni yhden parhaista ja innostavammista pedagokeista joiden opissa minullaJatka lukemista ”Kuinka uimamaisteri ohjasi KyuDo’on ja opettaja kauhistui Dostojevskistä”

Runo Muistojen katoavaisuudesta ja ajan kvanteista

Quantum of Time The time between dusk and dawn, The time between night and morn, I fly over streets of places known, And places not even Pelicans roam I look at Time, and the moments I’ve seen, Not as my past, or what might have been, But more like a field of seeds I haveJatka lukemista ”Runo Muistojen katoavaisuudesta ja ajan kvanteista”