Suositeltu

Kotimaan terrorismi

Kirjoitin tänä aamuna seuraavia pätkiä:

”Aseellisia mielenosoituksia odotetaan kaikkiin osavaltioihin”, lukee uutisissa. Onko se samalainen toiminto kuin ”Osallistun aseelliseen lainaneuvotteluun pankissa”? Tai ”Suoritan aseellisen anestesian AK-47’llä”?

Onko tuon tarkoitus olla hauskaa? Oliko se hauskaa? Jäin miettimään asiaa. ”Ettekö näe mitä Amerikassa tapahtuu!” Olen kolme vuotta huutanut pää punaisena. Venäläistä syntyperää oleva kirjailija Masha Gessen on tehnyt samaa osaavammin, hän sentään kirjoitti useampia teoksia Putinista. Tietää aiheen hyvin. Mashan mielestä diktatuuri voitti jo.

Vieläkin lehdistö jarruttelee, eihän Trump ole sentään Hitler, ei Amerikka ole diktatuuri eikä sielä ole valtion sanktioimaa terroria. Jos oikein pontevasti sitä toistaa, niin ehkä se muuttuu todeksi. Manifestoituu, kuten Vesimiehen aikaan 5D-maailmassa pitää sanoa.

Saksalaiset nauraa räkättivät Hitlerille ensimmäisen ”baariputch-vallankumouksen” jälkeen. Hitler oli hassu pieni ukkeli, valehteli koko ajan, luuli olevansa maailman napa. Ei koulutettu ja sivistynyt saksalainen lähde noiden hullujen matkaan! Eikä ainakaan armeija! Saksa on sentään maailman vanhimpia sivistysvaltioita!

Ja siitä vaihtoaskelin Fürerin perässä Suur-Saksaa rakentamaan!

En jaksa enää pyytää anteeksi. En usko olevani katastrofisti. Amerikassa on jo käynnissä vallankumous. Poliisilaitos on koulutettu ja aseistettu urbaaniin sodankäyntiin ja on uskollinen Trumpille. Trump vaihtoi Pentagonin kolme ylintä kerrosta omiin miehiinsä ennen Joulua. Samoin Homeland Securityn, CIAn, FBIn ja NSAn. Lehdistö ihmettelee, että mitä kummaa 5-uloitteista shakkia Donald pelaa? Sillähän loppuu pestikin ihan kohta! Sen pitää kohta lähteä Floridan aurinkoon, sehän lukee säännöissä!! Ihan kohta! Enää tarvitsee odottaa kymmenen päivää ja kaikki on hyvin!

Republikaanista kansanosaa on kehoitettu ostamaan aseita ja panoksia, ja kyllä ne on ostaneetkin!! Vähemmistöt ja demarit ei. Hulluahan se olisi.

Samaan aikaan kun Pelosi PYYTÄÄ epäpätevän diktaattori-presidentin vaihtamista seniiliin sylikoiraan, hänen toimistonsa eteen rakennettiin hirsipuu. Oikea hirsipuu. Jos Pelosi olisi löytynyt, hänet olisi hirtetty suorassa lähetyksessä. Senaatoreja metsästettiin nippusiteet vyöllä valmiiksi viritettynä. Nii ku telkkarissa! Epäsuhta toiminnassa on hulvaton.

Mikä valikoiva sokeus oikein vallitsee, kun ei tunnuta ymmärrettävän Tammikuun 6. päivän valtauksen olleen mainos?? Näytettiin käytännössä miten helppoa on ottaa valta ”takaisin” kansalle. Virkaanastujaisten kuokkavierailla on jo suunnitelmat valmiit.

Politiikka on peliä, eittämättä. Mutta jos huonommin aseistautuneet pelaa sulkapallon säännöillä ja vastapuoli kaupunkisodan, on pistelaskua vaikea seurata.

Voittaja kyllä saadaan selville. Voittaja on elossa, hävinnyt joukkohaudassa.

Se ei ole hauskaa. Edes Tosi-TVssä.

Ajasta ikuisuuteen ja sieltä ylös

Meinasin aloittaa tämän jutun lainaamalla vanhaa sanontaa. Mutta nyt tajuan tässäkin olevan jo tarpeeksi vaikeita ajan määreitä. Kuten

  • Meinasin aloittaa viittaa menneisyyteen, mutta puhutaan tässä hetkessä. Viitataan aikaan ennen kirjoitustyön aloittamista, mutta kertominen tapahtuu tässä hetkessä
  • Vanhaa sanontaa Itse asian kohde on sanonta, joka on luotu ennen kirjoittajan elinaikaa, historiallisessa menneisyydessä, ei henkilökohtaisessa menneisyydessä.
  • Tajuan tässäkin olevan puolestaan kuvaa tapahtumaa nykyisyydessä, tajuaminen tapahtuu yhtaikaa kertomisen kanssa

Vaikea uskoa, että sinä lukija kykenisit ymmärämään noin moniuloitteisen tarinan oikein, vieläpä suuremmitta ponnisteluitta. Suomen kieli ei ole edes erityisen rikas kieli kuvaamaan aikaa, meiltä esimerkiksi puuttuu varsinainen futuuri samassa muodossa kuin esimerkiksi englannissa tai ruotsin kielessä.

Puhumattakaan aikamatkailun yhteydessä tarvittaviksi tulevia (suomen pseudofutuuri, huom.) sijamuotoja, kuten futuurin pluskvamperfekti tahi imperfektin preesens. Näitten miettimisessä mennee kieli, pahimmillaan mielikin solmuun.

Aikakone, siitä samannimisestä leffasta! Muistatko? Et vai…

Koska Yhdysvaltain miehitysvoimat antoivat alkuviikosta esimakua tiedoistaan UAP:sta (Unidentified Aerial Phenomena, paremmin tunnettu UFOna), meidän tulisi pikkuhiljaa alkaa valmistautua viestimään olentojen kanssa, jotka eivät näe aikaa kuten me.

Kuinka me ylipäänsä hahmotamme aikaa? Jo sen ymmärtämiseen kuluu rutosti aikaa, mutta yritetään!

Karsitaan loput rekursiiviset, itseensä viittaavat lauseet pois ja katsotaan miten pitkälle päästään ennen kuin aika loppuu, kelloista veto loppuu tai käsi puutuu! Etukäteen en tiedä mikä tulee ensin, jälkikäteen sillä ei liene merkitystä.

Mitä voimme varmuudella sanoa ajan luonteesta? Aika vähän, pelkään. Mutta normaalin maalaisjärjen mukaan seuraavat asiat tuntuvat olennaisilta:

  • Aika on vektori, jonka suunnasta olemme yhtä mieltä. Ennen oli ennen ja nyt on nyt …on tukka päästä lähtenyt (Mutta se ei kuulu tähän.)
  • Aika koostuu samansuuruisista yksiköistä, nyt kokemamme minuutti on yhtä pitkä kuin sitä seuraava. Ja samanmittainen kuin kaikki sitä edeltäneet.
  • Emme voi vaikuttaa ajan kulkuun millään tavoin, vaikka kello pysähtyy, aika juoksee ja miehet makaa.
  • Paikka ei vaikuta aikaan. Tunti on saman kestoinen maassa, puussa ja kuussa.

Olemmeko näistä yhtä mieltä? Hyvä.

Aloitetaan vektorin suunnasta. Valitettavasti heti huomataan arkikomuksen olevan täysin ristiriidassa tunnetun todellisuuden kanssa. Seuraus nimittäin edeltää syytä yhtä varmasti kuin syy edeltää seurausta. Ilman sitä ei ydireaktio olisi mahdollinen. Mutta eikö voida sanoa ydinreaktion olevan harvinainen tapahtuma, ihmisen luoma anomalia? Ei voida ei. Ydinreaktio on nähtävästi maailmankaikkeuden yleisin tapahtuma, ilman sitä eivät tähdet loistoaan suo, ei edes tähti, jota auringoksi kutsumme.

Siirrymme seuraavaan osioon; yksiköt kuitenkin ovat saman mittaisia, eikö vaan?

No ei vaan. Jo 116 vuotta sitten itävaltalainen patenttivirkailija nimeltään Einstein todisti, että ajan kulku riippuu täysin havaitsijan suhteellisesta nopeudesta. Kun maa oli pyörähtänyt kymmenen kertaa auringon ympäri, sama mies tarkensi, että paikallisella vetovoimallakin on suuri merkitys ajan kulkuun ja kestoon. Kaiken tämän hän selvitti viilettäessään kolmen akselin ympäri vinhasti pyörivän pallon päällä seisten! Melkoinen fakiiri!

Kolmiulotteinen projektio maapallon aiheuttamasta kuopastaAika-avaruusjatkumossa. Warp-speed, mr Zulu!

Huhhuh, täytyy vissiin kiristää tahtia, tässä jaarittelussahan menee koko päivä! Otetaan käsittelyyn seuraavat pari väitettä, jotka tuntuivat fiksuilta vielä tuolla alussa. Kaikille aika on sama ja aika on sama sinulle, missä sitten oletkin. Katsotaans!

Kun on tylsää, niin aika matelee. Ja kuka voisi kellot seisauttaa, kun on kivaa? Niin sanotaan, lauletaan ja niin se on. Aika on subjektiivinen suure.

Samoin on paikan suhteen. Planeetan tiheys nimittäin vaikuttaa havaitsijan kokemaan vetovoimaan. Lisätään vielä keskisuuri musta aukko, joita löytyy joka galaksista, niin aikaa repiviä ja vääntäviä voimia on rutkasti. Ja kuten Einstein, havaitsija, myös me viiletämme pyörivällä pallolla suhteellisen karmeaa kyytiä. Joten paikalla on todella suuri merkitys ajan kulkuun. Riittää, kun nousemme lentokoneeseen. Jo siinä huomataan ajan kulkevan eri nopeudella kuin maan pinnalla. Ero on vain joitain millisekunnin osia, mutta helposti atomikellolla mitattavissa.

Tämä ei liity mitenkään aiheeseen, mutta tykkään kuvasta. Toivottavasti sinäkin!

Aika on siis mitä ilmeisimmin kokijastaan riippuvainen konstrukti, hyvin subjektiivinen suure ja henkilökohtainen havainto. Ihmiskunta on kuitenkin mitä erikoisin luonnonluoma laji, joka tuntuu kärsivän jatkuvasta ja massiivisesta amnesiasta. Ihmisillä on vankka käsitys että se mikä on tänään, on ollut aina näin, eikä sitä voi muuttaa. Se ei tietenkään ole lähimainkaan totta!

Kuka valitsi presidentin, miten se tehtiin? Ja mikä tuo ylipäänsä on, mihin sitä käytetään?

Käytännössä kaikki tavat, tekniikat, uskomukset ja kulkuvälineet ovat muuttuneet monta kertaa vain yhden ihmisiän aikana. Kaikkein katalimmalla tavalla ihmiskuntaa jymäytetään kahdella keskeisellä kokemusalueella: kellolla ja rahalla.

Molemmat asiat on aikanaan luotu mittareiksi ja käsitteiksi. Mutta ihmispoloja on höynäytetty. He kuvittelevat nykyään, että sormi, joka osoittaa kuuta on kuu! Tai paperilappu, johon on muistin virkistykseksi painettu numeroita, on yhtä arvokasta kuin lapsen tarvitsema leipä, vesi, ilma, tai aurinko! Että kello kertoo milloin olet nukkunut tarpeeksi, ei kehosi tai mielesi! Tai vuosien kulumista lasketaan jostain satunnaiseen uskomukseen nojaavasta päivästä, eikä mistään ihmiskuntaa kokonaisuutena koskettavasta päivästä. Näin meillä on lukuisia päällekkäisia ajanlaskutapoja, länsimaille, Islamistisille maille, Kiinalle, Egyptille ja monelle muulle maalle omansa.

Mitä helvettiä ihmisille on tapahtunut! He kuvittelevat viljavan maan olevan yhtä arvokasta kuin tietokoneen kuluttama työaika, yksikkö Blockchainia, jolla on hassu, merkityksen nimi kuten zil tai Ethereum!

Ennen muinoin teroitin metsästysporukan veitset ja sain siitä korvaukseksi lähimetsästä kaadetun hirven paistin.

Nyt lähden kaloja kuhisevan järven rannalta USAssa valmistetulla autolla, joka kulkee Siperian tundralta poratulla mineraalirikasteella supermarkettiin hakemaan brasilialaisesta kaivoksesta louhitusta alumiinista valmistetun säilyketölkin, missä on japanilaista tonnikalaa, josta maksan 2.56€.

Maksan rahalla, joka on minulle annettua kuukausittaista korvausta ajasta, minkä vietin Koreassa, Kanadassa, USAssa, Ranskassa, Japanissa, poissa perheeni luota, kun lapset olivat pieniä ja perhe olisi tarvinnut minua.

Onko tässä mitään järkeä?

Ei, ei minustakaan. Ja tämän pitkän lauseen takia kirjoitin pitkän johdannon ajasta. Aika on ainoa todellinen omaisuutemme. Älä anna sitä pois, älä haaskaa VAIN itsekkäisiin tai VAIN epäitsekkäisiin asioihin. Älä myy aikaasi liian halvalla. Muista tuntea kiitollisuutta ajasta, joka sinulla on tai jonka joku läheisesi sinulle antaa. Älä pidä aikaa itsestäänselvyytenä.

Ennenkaikkea ymmärrä, ettei koskaan ole liian kiire tai liian myöhäistä rakastaa, auttaa, ymmärtää, lohduttaa tai halata läheistäsi.

Ja kiitos, kun päätit uhrata omaa aikaasi lukemalla tämän. En saa tästä kirjoituksesta korvausta, enkä pyydä sitä sinultakaan. Me molemmat jaoimme hetken aikaa yhdessä.

En tiedä mitään arvokkaampaa.

Harjoitus tekee metsurin

30-vuotta vanha gomoyumini. Paras väline jousiammunnan tekniikan harjoitteluun. Pysyy keskittyminen olennaisessa.

Kun olet harjoittelemassa ammuntaa, tarkoitus ei ole tulittaa 50 minuutissa niin monta laukausta kuin ehdit! Kuulostaa tyhmältä sanottuna, mutta silti huomaan joskus tekeväni niin.

”Mutta kun ammun 100 nuolta joka päivä lihasmuistiini jää täydellisen laukauksen hermorata.”
Ihanko totta? Oletko varma?

Istu hetkeksi niin mietitään. No niin, otat siis kaksi nuolta, kävelet ampumapaikalle, ammut ensimmäisen nuolen. Katsot mihin se meni, koitat korjata tähtäystä ja ammut toiset nuolen. Se ei mene yhtään lähemmäs. Kiroat mielessäsi, haet uudet nuolet ja toistat suorituksen.

Tunnin treenin kuluttua olet väsynyt, pahalla tuulella, mutta olit sentään treenaamassa! Kyllä se siitä kesään mennessä korjaantuu.

Ei muuten korjaannu. Millä magialla päättelit, että syy ohilaukaukseen oli tähtäyksessä? Syy saattaa ihan yhtä hyvin olla nuolissasi. Tai jalkojen linjauksessa. Ehkä olkapääsi pääsevät nousemaan liian korkealle, oikean kätesi ranne ei ole rentona, vasemman kätesi kääntöliike on myöhässä, laukaistessasi nykäiset vasenta kättäsi vähän vasemmalle tai yhdistelmä näitä kaikkia! Toistojen määrä ei paranna tekniikkaasi tippaakaan! Luultavasti vaihdat harrastusta koska turhaudut jatkuviin ohilaukauksiin.

Mitä sitten pitää tehdä? Ampuminen on kivaa, mutta on vielä kivempaa ampua hyvin!

Okei, kerron onnen salaisuuden. Et varmaan arvannut löytäväsi sitä tästä teksistä, ehkä raamatusta ta Lin Yu Tangin ’Maallisesta onnesta’! No joo, asiaan.

Suomen ensimmäinen tenniksen suuruuus, Heikki ”Hessu” Hedman kertoi sen minulle, kun treenasin Tuusulan tennisseurassa 13-vuotiaana. Se kerrottiin minulle Hikarin järjestämällä Kyudon alkeiskurssilla, kun olin jotain 25-vuotias. Ellen väärin muista Inagaki-sensei kertoi sen meille leirillä, kun olin ehkä 27. Inagaki-Sensei oli päälle 90-vuotias. Minä toistin saman opetuksen keilajoukkueelle, jota valmensin, golffarille jota opastin ja trap-ampujalle jota neuvoin.

Ymmärsin opetuksen toissa kesänä, kun harjoittelin SlingDo’ta.

MInua on 40 vuotta opettaneet loistavat mestarit. Minä olen toistanut heiltä saamaani oppia. Ymmärsin tämän opetuksen vasta kaksi vuotta sitten.

Säälittävää? Kyllä. Noloa? Erittäin. Olenko ainoa? En usko.

Opetus oli seuraava: Harjoittele ensin toistamaan suoritus täsmälleen samalla lailla joka kerta, välittämättä osutko vai et. Keskity vain oikeaan tekniikkaan. Vasta kun pystyt tekemään suorituksen toistuvasti täysin samalla tavalla voit alkaa huolehtimaan osumisesta.

Mikä tästä sitten teki niin vaikeaa? Suurin syy on varmasti inhimmillinen halu onnistua. On vaikeaa olla yrittämättä osua, tehdä maalia, ONNISTUA! Vaikka se tapahtuisi vain kerran harjoituksen aikana, tuntuu se tyydyttävältä, suorastaan päihdyttävältä!

Mutta pysähtynyt kellokin on kaksi kertaa vuorokaudessa oikeassa. Sokeakin kana löytää jyvän. Kyllä vanha kansa tiesi, ettei tällainen onnistuminen pitkän päälle tuo onnea tai leipöö taloon. Työnteko voi olla vaikeaa, jos ei osaa hahmottaa mikä kulloisenkin työtehtävän merkitys on.

Saman toiminnon toistaminen kerta toisensa jälkeen on puuduttavaa. Mutta jos näkee talonsa olevan tulessa, vesiämpärin siirtäminen kädestä toiseen, osana ketjua, on mielekästä, jopa palkitsevaa! Mutta edelleen, mikä tekee raskaan vesiämpärin siirtelystä mielekästä, mutta vastaavan käsipainon nostelusta tylsää treeniä?

Ero on luonnollisesti tavoitteen tärkeydestä, mutta myös palkinnon välittömyydestä. Välitön palkinto (talon sammutus) motivoi toimimaan, koska tulos näkyy heti. Kuntoilun tulos, vaikka kuinka toivottu ja jopa terveyden kannalta elintärkeä, näkyy pitkällä viiveellä. Motivaatio katoaa todella nopeasti.

Mitä voimme tästä oppia? Paitsi että ihminen on lyhytpinnainen ja houkuteltavissa välittömällä palkinnolla tekemään mitä vaan? No… Noi on kohtalaisen määrittävät piirteet. Mutta ne myös auttavat oikein käytettyinä huijaamaan itseämme. Mainitsin keilajoukkueen. Saimme nostettua joukkueen kesiarvoa 20 pistettä kisoissa, sillä että annoin jokaisesta kaadosta tähtitarran pelaajan rintaan. True story! Välitön palaute toimii, myös apinamaisen tyhmänä positiivisena rohkaisuna.

En keksi tähän mitään nokkelaa aasinsiltaa, eli segwaytä, jolla kurvaisin takaisin jousiammunnan pariin, joten menen suoraan asiaan. Ampujana voi kehittyä vain ja ainoastaan näin:


1. Harjoittele oikea tekniikka, Osaat tekniikan riittävällä,tasolla, kun pystyt toistamaan suorituksen samanlaisena kerta toisensa jälkeen. Käytä apuna kokeneempia ampujia varmistaaksesi, että muotosi on oikea. Jos harjoittelet yksin, video on oiva keino. Voit lähettää videon suorituksestasi suopealle Sempaille, tai verrata omaa videota mestareiden vastaavaan. Ole tiukka ja objektiivimen!


2. Pidä katse maalissa! Pyydä ystävääsi, harjoittelukavereita, puolisoa tai Hentun Liisaa katsomaan kun ammut. Katso maalia. Pidä molemmat silmät auki. Ää katso nuoltasi, joustasi, nenääsi tai muuta lähelläsi olevaa. Jos et näe maalia, osuminen jää täysin sattuman varaan. Katso maalia ja vain maalia. Ammu.


3.Katso mihin nuoli osui! Liisa auttaa, jos nuolesi lensi kolme rataa vasemmalle. Jos ammuit yli, koita ampua alemmas. Jos vetäisit ohi oikealta, ammu enemmän vasemmalle. Älä ikinä yritä korjata laukausta ’alas ja vasemmalla’ tai ’ylös ja oikealle’. Yritä saada nuolet asettumaan horisontaalisesti tai vertikaalisesti samalle viivalle.


4. Kavenna nuolien hajontaa! Pikkuhiljaa alat saada nuolesi pysymään nipussa ja nipun pysymään taulussa. Koska tekniikkasi on virheetöntä, pystyt tekemään sen missä vaan ja koska vaan.

Sitten se oivallusta, kärsivällisyyttä nöyryyttä vaativa osa: työskentele vain yhden kohdan parissa koko harjoistuksen ajan. Etene vasta kun suoriudut omasta ja muiden mielestä täydellisesti.

Minulla itselläni on eniten kokemusta Kyudosta, siinä voin luvata menetelmän toimivan. Metodi toimi, vaikken edes ymmärtänyt mitä olin tekemässä, enkä etenkään miksi. Oivallus, kuten sanoin, syntyi vasta myöhemmin.

Menetelmä toimi myös ritsalla ampumisessa, ilmakiväärissä, pistoolissa, SlingDo’ssa, savikiekoissa, keilailussa, runojen kirjoittamisessa, meditoinnissa ja kävelemään oppimisessa. (Sen taidon, kuten paljon muutakin, menetin sairauden seurauksena).

Ainoa kyky, missä tämä, eikä mikään muukaan menetelmä ole auttanut, on muistini parantaminen. Se meni, eikä ole takaisin tullut. Mutta tämän menetelmän sisäistämisestä opittu nöyryys ja hermojen lujuus on ehdottomasti helpoittanut arjessa selviämistä.

Väistämättömän edessä malttinsa ja hermojensa pitäminen, ehkä se on kuitenkin tärkein kyky omata. Sekä itseni että lähimmästeni kannalta.

Ja ehkä tämän kirjoituksen otsikko pitäisi olla:

Eläminen, ja Jousella Ampumisen Taito’.

Lucifer ja pahan synty

Lucifer, valontuoja. Kuvitus Miltonin teoksesta Paradise Lost

Nykypäivänä kristitty väki puhuu paljon Luciferista ja hänen kätyreistään. Jäin mietiskelemään, kuka on tämä Lucifer, ja mitä lähdeteokset hänestä kertovat.

Yllätykseni oli suuri, kun uusimmasta raamatun käännöksestä ei löydy koko sanaa! Vanhasta kunnon King Jamesin käännöksestä se sentään löytyi:

Isaiah-14-12

”How art thou fallen from heaven, O Lucifer, son of the morning! how art thou cut down to the ground, which didst weaken the nations!”

Mutta kun tutkitaan lähdeteoksia johon käännös perustuu, löytyy hepreankielisestä alkutekstistä lucifer, eikä Lucifer. Oikea käännös sanasta lusifer on ’Morning Star’. Yleensä tällä aamun tähdellä tarkoitetaan Venusta, joka todella näkyy aamulla, ’pudotakseen’ maahan päivän noustessa Uudessa raamatunkäännöksessä (ESV) Jesajan parku saakin aika erilaisen merkityksen:

”How you are fallen from heaven, O Day Star, son of Dawn! How you are cut down to the ground, you who laid the nations low!”

Toki Lucifer löytyy sitten muualtakin, eikö vain? Varmasti, mutta ei raamatusta.

Kristillistä Fanfiktiota on kirjoitettu masilman sivu paljonkin. Lucifer mainitaan ainakin kolmessa hyvin tunnetussa taiteellisessa eepoksessa. Danten Infernossa Helvetin herrana häärää Lucifer. Vondelin keskiaikaisessa näytelmässä on ’Kapinallinen enkeli’ nimeltään Lucifer.

Kaikkein tunnetuin lienee kuitenkin Miltonin ’Paradise lost’. Siinä kerrotaan miten Lucifer lähtee sotaan jumalaa vastaa, häviää, ja tulee karkoitetuksi helvettiin. Samainen teos kertoo myös, miten Lucifer muuttuu käärmeeksi ja menee kiusaamaan Evaa kielletyllä hedelmällä paratiisiissa.

Milton kirjoitti eeppisen runonsa toisen vaimonsaja tyttärensä kuoleman jälkeen, yli 60-vuotiaana. Epäilemättä henkilökohtainen tragedia vaikutti tänän päätepksenss aiheeseen ja sävyyn. Milton oli alunperin kertomassa kuningas Arthurin tarinaa, mutta lopulta päätyi vieläkin traagisempaan protagonistiin. Runossa on kaksi nareatiivista kaarta: Luciferin kapina Jumslaa vastaan sekä ihmiskunnan vaipuminen perisyntiin Aatamin ja Evan toimien seurauksena.

Runo alkaa Luciferin kapinan jälkimainingeista. Lucifer (myöhemmin myös Saatna) pitää kauniin ja voimallisen puheen Pandemoniumissa, Tartaruksen pääkaupungissa, kuuntelemassa ovat rintamatoverit Beelzebub, Mammon, Belial ja Moloch. Ex-enkelit ovat niin liikuttuneita puheesta, että päättävät jatkaa kapinaa vaikka turpaan tuli rankasti. Saatana kertoo salahankkeensa; hän soluttautuu Jumalan uusimpaa luomukseen, ja rappioittaa jumalan lempilastet, ihmiset. Suunnitelma pannasn toteen; saatana muuttuu käärmeeksi ja luikertelee paratiisiin houkuttelemazn Evaa. Matkallaan hän joutuu monenlaisen vaaran ja vastoinkäymisen uhriksi, mutta Milton kuvailee Sastanan rohkeaksi neuvokkasksi hahmoksi. Tarinsnkerronta jäljittelee Homeroksen Odysseiaa temstiikaltaan.

Aatamin ja Evan eloa paratiisissa kuvaillaan rikkaasti. Elo on täynnä seksuaalista ilottelua, mutta silti synnitöntä. Saatana saapuu, ja käyttää jälleen oratorisia lahjojaan. Hän vetoaa Evan turhamaisuuteen, ja Eva lankeaa maistamaan kiellettyä hedelmää. Myöhemmin Eva tunnustaa miehelleen rikkeensä. Aatamin logikaan mukaan hän on sidottu Evan kohtaloon ja tietoisesti puraisee myös omenaa. Seuraa himokasta seksiä, jonka jälkeen uni maittaa. Herätessään pariskunta on järkyttävän morkkiksen vallassa, luonnollisesti. Tuntevat ensi kertaa häpeää. Kuten tunnettua, seuraa karkoitus paratiisista, Jumala muuttuu isällisestä ja korporeaalista hahmosta henkiolennoksi ja Aatamille näytetään ihmiskunnan kohtalo aina vedenpaisumukseen saakka. Arkkienkeli Mikael kuitenkin tulee lohduttamaan surun murtamaa esi-isää, sanoen:

”A paradise within thee, happier far.”

Mikael kertoo myös hahmosta ”King Messiah”, joka on tuleva auttamasn ihmiskuntaa.

Sillä aikaan Saatana on palannut Tartarukseen/Helvettiin ja kertoo hyvät uutiset taistelutovereilleen. Mutta samantien langenneet engelit muuttuvat käärmeiksi, kuten saatana itsekin. Saatanaa kuvaillaan koko teoksen ajan traagisena, helleenisenä sankarina. Hän on vahva, rohkea, mutta myös kiero ja petollinen. Pyrkiessään auttamaan taistelutovereitaan tappion jälkeen, hän kiroaakin heidät ikuiseen kadotukseen. Saatana ei siis ole täysin hyvä eikä paha, hän kohtaa lopullisen tappion traagisen vian takia, ei pahuuttaan. Milton kuvailee Saatanan kompleksisena hahmona, karismaattisena johtajana, joka on myös kykenevä pahuuteen. Tappionsa jälkeenkin hän kuitenkin saa vahvan johtajan pestin. Tai niinkuin hahmo kuuluisasti toteaa:

”Better to reign in Hell than serve in Heaven”

Tai näin ainakin johtavat Milton-tutkijat kuvailevat teosta. En itse ole lukenut eeppistä runoteosta aivan kokonaan, mutta edeltävä kuvaus on varsin seikkaperäinen ja tarkka.

Miksi kristikunta sitten tuomitsee Luciferin niin yksioikoisen negatiiviseksi, vaikka Miltonin runoteos on selkeästi laajin henkilökuvaus hahmosta? Kyse lienee, niinkuin monessa muussakin uskonasiassa, organisaation luomasta tarkoitushakuisesta narratiivista. Jos myyttien henkilöhahmojen luonteet ovat monimuotoiset, arvelujen varaan jää liian paljon. Jotta saadaan ihmiset masinoitua taistelemaan ’hyvän’ puolesta, tulee ’pahan’ olla hyytävän karmea.

Ai niin, kyllä kristinuskon syntyseuduilta löytyy jumala nimeltä Lusifer, valontuoja. Hän on osa Rooman monimuotoista Jumalmaailmaa. Kirkon vahvin osaaminen on löytynyt perinteisesti paikallisten jumalien ja uskomusten terminoinnissa. Kaikki vanha ja olemassaoleva on käännetty epäjumalien palvonnaksi jonka palkka pitää olla kuolema. Näin on tapettu kaikkien eteentulleiden mantereitten uskonnot. Ja ihmiset siinä samalla.

Räikein esimerkki tästä on varmasti Lusifer-parka.

Ihmiskunnan tila ja rahapolitiikan vaikutus Taatan peltoon

Suurin osa ihmiskunnasta on onnetonta. Ehkei varsinaisesti surullisia, mutta vähintään tyytymättömiä. Jostain syystä tämän asiantilan korjaamiseksi yleensä yritetään haalia mahdollisimman monta vihreää paperilappua. Vaikka niitä painetaan jatkuvasti lisää, ei suurimmalle osalle riitä edes tarpeeksi, saatikka muuttamaan surkeuden tilaa.

Se on tietysti perin outo selviämisstrategia. Varsinkin nykyään, kun ei edes saa niitä lappuja, vaan pelkkiä numeroita. Numero edustaa kuviteltua lappujen määrää, laput taas edustavat omistavasi materian määrää. 

Materiaa saa käyttöönsä yleensä tekemällä kuukauden töitä, jonka jälkeen sinulle korvataan luovuttamasi aika, jonka olet ollut poissa omilta pelloiltasi. Paitsi ettei sinulla ole peltoa, koska isoisoisoisoisäsi myi sen. 

Tämä taata vielä omisti pellon, jonka sadosta hän ruokki koko sukunsa ja jäi vielä jäljelle siemenviljat. Eli hän omisti eräänlaisen materian tuottamisen ikiliikkujan, hän piti huolta pellosta, pelto piti huolen koko suvusta. Esi-isälläsi oli kuitenkin haave, hän ei koko ikäänsä aikonut tarpoa hevosenpaskassa isänsä tavoin. Hän myi pellon ja sai siitä niin monta paperilappua, että niillä syötti koko sukunsa. Ja osti vielä kivitalon, hyvien yhteyksien päästä, tietenkin.

Mutta taatalla oli kaksi poikaa. Kun hänet pantiin turvallisesti maan poveen, niin pojat möivät kivitalon, ostivat kaksi mökkiä ja ryyppäsivät vuoden. Mutta sitten oli pakko mennä töihin, eikä rehellisessä työssä ole mitään häpeämistä. 

Suku oli kuitenkin muuttunut samalla maanomistajista palkkatyöläisiksi. Eikä vain pojat, vaan koko suvun oli pakko tehdä töitä ruokansa eteen. Kyllähän silläkin kartutti omaisuutta, mökki kun oli oma. 

Lapsia kuitenkin siunaantui, eikä mökki monistunut. Koska kukin tarvitsi oman mökkinsä, ei lasten auttanut muu kuin myydä lupaus tehdä 20 vuotta töitä ja antaa mökistä korvaukseksi puolet palkastaan. Kun toinen puoli palkasta meni perheen ruokkimiseen, ei materiaa enää kertynytkään. Nyt oli koko viiden sukupolven aikana kasattu omaisuus käytetty, vaikka ryypätty ei kuin vuosi. 

Miten siinä näin kävi, vaikka kaikki olivat tehneet omalta kantiltaan järkeviä ja välttämättömiä liikkeitä. Ja minne se mammona katosi?? Eihän se tietysti mihinkään kadonnut. Se vaan muuttui pääomasta kulutushyödykkeiksi samalla kun velka pääomitettiin. 

Taatan aikana siis pääoma, pelto, tuotti positiivista arvoa, jyviä. Mutta lapsien pääoma, velka, tuottaa jatkuvasti negatiivista arvoa. Koska negatiivista arvoa ei voi nähdä, sille on yhteisellä sopimuksella määritetty yksikkö, ”dollari”. 

Dollari on väännös sanasta ’dale’, Taaleri, joka tulee sanasta ’Joachimstaler’. Tämä tarkoitti Bohemian, nyk Tsekin kaungissa Jáchymov lyötyä hopeakolikkoa. Ja tietysti raha välineenä on luotu edustamaan myös positiivista arvoa. Koska jyväsäkkejä on perkeleellistä kantaa takataskussa ja silti näyttää coolilta.

Siirrytään nykyisyyteen. Tämän vuoden aikana on jo painettu noin 30% kaikista ikinä liikkeelle lasketuista dollareista. Mieti tätä hetken! 

Viimeisen viiden kuukauden aikana on tyhjästä luotu noin ⅓ maailman käytetyimmästä valuutasta. Vuoden 2020 aikana luotiin tyhjästä jo 21%.

Nyt tullaan painamaan vielä  $1,900,000,000,000 lisää. 

Kuinka kauan kestää, että dollari menettää täysin arvonsa? 

En minä tiedä. Mutta USA on nähtävästi päättänyt ottaa selvää.

Ja sitten itse asiaan: mitä tämä kaikki tarkoittaa meille? Railakkaasti asioita yksinkertaistaen, mitä enemmän tiettyä asiaa on olemassa, sitä vähäarvoisempaa se on. Sora on halvempaa kuin timantit. Mutta jos huomattaisiin soran olevan vain likaisia timantteja, eivät timantit olisi minkään arvoisia.

Itse asiassa timantteja on ihan älyttömästi maaperässä, mutta ne ovat keskittyneet tietyille alueille. Arvo on luotu rajoittamalla jo alunperin louhittujen timanttien määrää, markkinoita, leikkausta ja myyntiä. Käytännössä Cecil Rhodesin perustama De Beers on luonut ja ylläpitää koko rakennetta tänäkin päivänä.

Kun nyt on tyhjästä polkaistu järjetön määrä dollareita, paine rankkaan arvonlaskuun on kova. Dollari on koko ihmiskunnan rakenteellinen vaihdon väline. Mitä sen arvonlasku merkitsisi koko kansainväliselle rahajärjestelmälle? En minä tiedä.

Pitäisikö dollari kiiruusti korvata jollain muulla rakenteella? Mielestäni ehdottomasti. 

Koska koko keskuspankkijärjestelmä on keinotekoinen, luotu kuvitteellisen arvonmäärityksen päälle. Joka edelleen perustuu yhteiseen sopimukseen. Yhdysvaltain hallituksen yksipuolisella päätöksellä ei pitäisi olla mahdollista polttaa isoisoisoisäsi peltoa!

Mutta mistä minä humanistina ymmärtäisin mitään näistä asioista. Tämäkin juttu lähti ihan lapasesta. Piti vain kirjoittaa itselle muistilappu: seuraa dollarin/FEDin toimia.

Pitikin taas pää edellä sukeltaa tähän rotankoloon. Meen veistelemään delfiiniä, moikka!🐬✌🏼

Muiston tuoksu

Suoraan aistien kautta eläminen on helpompaa, jollei ole paineitä pitää julkisivua yllä. Fasadi, maski, työminä, ihan sama miten asia nimetään, kyse on aina etääntymisestä aisteista ja maailmasta. Haarniska yllä ei voi kokea muuta kuin kopion kopion kopion elämästä.

On helppoa kokea maailma suoraan, kun on elänyt yli vuoden keskellä metsää, omaehtoisessa karanteenissa. Ei ole tarvetta esittää mitään kenellään. Saan olla oma itseni. Samalla olen myös löytänyt itseni uudestaan. Vuosien aikana rakentunut karsta on vähän kerrassaan karissut polun varteen. Jäänyt avannon reunalle. Vuoltu pois lastu kerrallaan.

Jotain näin syvällistä pohdin istuessani liiterin nurkalla vuolemassa karhunpentua. Oli kesän ensimäinen päivä, ainakin se tuntui siltä. Lämpötila oli noussut yli 15 astetta eilisestä ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Tuuli tuoksui lämpimältä, talvi ei ollut enää edes muisto. Otin t-paidankin pois päältä.

Ansku oli lähtenyt käymään sisällä, ja käveli ohitseni. Ehdin tuskin tunnistaa Anskua seurailevan tuoksun aurinkovoiteeksi, kun…

Nostan katseeni. Lahden toisella puolella kohoaa pyramidin muotoinen vuori. Vesi läikähtelee, huomaan välillä pinnalle ilmestyvät harmaat solakat hahmot.

”Ansku, hei, tuu tänne, äkkiä!”

Ansku rakastaa delfiinejä,

minä rakastan Anskua.

Ansku rakastaa minua, koska minä rakastan delfiinejä.

Ja muutenkin.

Oli varsinainen lottovoitto valita tämä hotelli ja saada juuri tämä huone. Parveke on olohuoneen kokoinen, näköala suoraan merelle ja kiviseen rantaan. Saavuimme hotelliin illalla, oli jo pimeää. Kun heräsimme ensimmäiseen aamuun, Ansku avasi oven parvekkeelle ja purskahti itkuun. Kauneus oli pysäyttävää.

Ansku nappaa vedenpitävän videokameran mukaan ja lähtee kohti rantaa. Sinne vie polku parvekkeemme edestä. Vilkutan Anskulle, kun näen hänen kelluskelelevan delfiinien seurassa. Hän vilkuttaa takaisin.

Rakastuimme molemmat päätäpahkaa Kalymnokseen, kun kävimme täällä viime vuonna risteilyllä Kosilta. Tämä on kalliokiipeijöiden mekka. Mikä tarkoittaa yleisen rasvaprosentin olevan 2% luokkaa. Me heilautamme keskiarvoa normaalimpaan päin. Kalliokiipeilijät ovat ihastuttava heimo: sekoitus New Age musiikkia, kehon ja mielenhallintaa ja totaalista adrenaliiniriippuvuutta. Lisätään vielä hippiaate ja surffarirusketus niin kuva on valmis.

Ainoa huono puoli: kaikki vaatteet ovat kokoa S, funktionaalisia ja helvetin kalliita. Ei ainoatakaan piraatti-nikeä tai Addidasta. Mutta tämä ei olekaan meille mikään shoppailuloma. Nautimme ihmisistä, maisemista, merestä, historiasta, ruuasta ja toistemme seurasta.

”Laitoitko aurinkorasvaa?” kysyn tietäen vsstauksen kysymättäkin. Kun muistaa jotain menneisyydestä, tuntuu kuin todella siirtyisin sinne, yksi muistihäiriön ihanista puolista.

Tuoksut ovat minulle suorin yhteys muistoihin.

Olisi ihana päästä vielä kerran Kalymnokselle.

Tänään aurinkovoide riitti.


Telendos, saari Kalymnoksen vieressä

Biohazard ja 5 Ankhia

Kun kävin ottamassa tämän tatskan, tatuoija vaati mua kirjoittamaan vastuuvapauslausekkeen. Se pelkäsi että kuukahdan siihen tuoliin. Ehkä olisin voinutkin kuolla, minulla oli outo virustauti, jonka pelättiin olevan tarttuva sekä ihmisiin että eläimiin. Marsu uhrattiin tieteelle. Ensimmäinen kerta kun kuulen suomalaisen lääkärin määränneen eläimen uhrattavaksi jotta potilas parantuisi.

En parantunut. Mutta Nuppu kuoli. Haudattiin lasten kanssa se kenkälaatikossa takapihalle.

Ja vähän sen jälkeen minäkin kuolin. Ja herätettiin henkiin, tietysti. Sitten kuolin toistamiseen. Kolmannella kerralla kuolema ei enää peloittanut, pystyin keskittymään edes vähän kuolemiseen. Näin kun tyttäreni juoksi kotia kohti, ambulanssi ajoi häntä vastaan. Minä olin tuossa ambulanssissa. Tässä vaiheessa tosiaan kuollut kuin kivi.

Koitin huutaa Oosalle, ettei ole mitään hätää, täällä leijaillaan! Saivat minut jälleen elävien kirjoihin. Neljännestä kerrasta en jostain syystä muista mitään. Mutta viides oli kristallinkirkas. Katselin jalkopäässä kun minua elvytettiin. Näin kolmannen lääkärin, joka huudettiin hätiin. Kuulin mitä lääkärit puhuivat. Kun lopulta pumppu taas yskähti käyntiin, kysyin ympäröivältä henkilökunnalta että minne se tummatukkainen lääkäri katosi? Se, joka lopulta mut herätti. 

Se herätti jo vähän huomiota. Olin nimittäin ollut todistetusti kuolleena koko sen ajan kun kyseinen lääkäri toimi vierelläni. 

Kotiutuspalaverissa Virolaislääkäri totesi lakonisesti, että seuraavaa herätystä ei tule. Se lippu Manalaan on kuulemma jo leimattu ja se on yksisuuntainen reissu.

Kun parin viikon päästä kerroin tatuoijalle, mitä vissi Ankh kuviota minulle merkitsi, HÄNKIN pyysi vastuuvapaus kirjelmää

Ihmeellisiä pahanilmanlintuja.

Nuo tatuoijat.

Hei Vammanen, oo hiljaa kun aikuiset puhuu!

Vaikka olisin ennen muistisairauttani johtanut Wienin Filharmoonikkoja, samalla sijaistaen Nurejevia Pähkinänsärkijässä, viilettäessäni ohi valkotaulun riipustanut Hilbertin, Landaun JA Simonin probleemiin ratkaisut, vain pysähtyen hetkeksi soolon jälkeen moikatakseni Bideniä, Putinia ja Xi’tä ja Khameneita ja Paavia, jotka tulivat paikalle Poseidonin palatsiin Atlantiksessa (jonka löysin männä vuonna) vain allekirjoittaakseen YYA-sopimuksen, julistaen kaikki aseet Pannaan, Bullaan,  Fatwaan ja tosi laittomiksi. Vaikka tuo olisi totta, minua ei uskota jos löytyy yksikin yli 3-vuotias joka haluaa olla eri mieltä kanssani. 

Mystisellä tavalla olen onnistunut löytämään henkilöitä, joiden mielestä muistin mukana on täytynyt mennä harmaa aivoaines ja puoli valtakuntaa. Joiden mielestä sairaus on tehnyt minusta täysin epäluotettavan, epäilyttävän ellei jopa syyllisen jollain vielä toistaiseksi määrittelemättömällä tavalla. Joiden käsityskyky ei yllä tämän varsin tarkkarajaisen puutteen hahmottamiseen, vaan he heittävät rasistisen huolettomasti muistisairaan jonnekin sinne keharin, dillen, narkkarin ja hullun joukkoon. 


Ai mistäkö löysin tällaisen hahmon? No peilistä, perkele!!
Jos emme osaa arvostaa itseämme, miten voimme edes kuvitella että muut löytäisivät kykymme ja taitomme? Niin kauan kun keskitymme murehtimaan kadonneita kykyjämme, jää jäljellä olevat taidot varjoon näivettymään. Jos emme osaa puolustautua edes omia epäilyksiämme vastaan, emme ikinä voi odottaa muiden luottavan meihin.


Ensimmäinen askel tiellä ihmisarvoiseen loppuelämään on oman tautitilamme oikea nimeäminen. Kun kaikkia nimitetään muistisairaiksi joiden MMSE-pisteet jäävät alle 20, on sama kuin kaikkia alle 175 cm pitkiä kutsuttaisiin kääpiöiksi – raja on mielivaltainen, nimitys on epätäsmällinen ja loukkaava. 


Ei tarvitse toki mennä koko rahalla eufemismeihinkään. Esimerkkiä voisi ottaa ihmisistä, joita ennen nimitettiin autisteiksi. He ovat tuoneet käyttöön paljon parempia kuvauksia itsestään ja piirteistään (ks. https://geekclubbooks.com/autism-glossary/). He ovat tuoneet kieleen käsitteitä, kuten ”neurodiverse”, ”stimming”, ”ableism” ja ”masking”. He myös näkyvät mediassa The Timesistä TikTokiin käyttämässä itsestään oikeita termejä!


Minulla ei ole vielä ehdottaa parempia sanoja kuvailemaan itseäni. Olen kuitenkin varma, ettei se kohdistu siihen ainoaan asiaan joka minulta puuttuu. Paljon sitä ennen olen  rohkea, seikkailuhaluinen, utelias ja kekseliäs. Kaikkea tätä täytyy olla selvitäkseen päivän läpi ilman muistia.

Eye for an Eye: or Cheek to Cheek?

One of the most misunderstood Christian doctrines is that of ”turning the other cheek”. It is often taken as a sign of weakness, ridiculed by institutional bullies and other low-brow individuals.

However, proponents of other philosophies and religions are saying the same thing, but from a very different angle. Let’s see how Lao Tsu, Buddha, Nietzche and finally Jesus make this point.

The master can keep giving

because there is no end to her wealth.

She acts without expectation,

succeeds without taking credit,

and doesn’t think she is better

than anyone else.

LAO TSU

He insulted me, he struck me,

he cheated me, he robbed me’:

those caught in resentful thoughts

never find peace.

‘He insulted me, he struck me,

he cheated me, he robbed me’:

those who give up resentful thoughts

surely find peace.

BUDDHA


As the power and self-confidence of a community increase, the penal law always becomes more moderate….how much injury [a person] can endure without suffering from it becomes the actual measure of his wealth. It is not unthinkable that a society might attain such a consciousness of power that it could allow itself the noblest luxury possible to it — letting those who harm it go unpunished. ‘What are my parasites to me?’ it might say. ‘May they live and prosper; I am strong enough for that!’

NIETZCHE


You have heard that it was said,

‘An eye for an eye and a tooth for a tooth.’

But I say to you,

Do not resist the one who is evil.

But if anyone slaps you on the right cheek,

turn to him the other also.

And if anyone would sue you

and take your tunic,

let him have your cloak as well.

And if anyone forces you to go one mile,

go with him two miles.

Give to the one who begs from you,

and do not refuse the one

who would borrow from you.

YESHUA


My interpretation of the story



Who lives rent-free in your head?

The route to personal power and confidence lies in your choice to be powerful enough to live your life as yours, and not as a reaction of what has been done to you.

Sota WhatsAppia vastaan!

Juttelin mutsin kanssa eilen WhatsAppista. Äiti esitti vastakysymyksen, jonka merkityksen tajusin vasta myöhemmin.
”Kukaan ystäväni ei ole tästä puhunut, onkohan se ihan noin vakavaa?”

Tajusin illalla, ettei mutsilla ole varmastikaan kovin tarkkaa tietoa siitä mitä olen työkseni viimeiset 30v tehnyt. Ei hänellä ole tosiaan velvollisuutta uskoa mitä  poikansa sanoo. Mutta äänessä olikin maailman suurimman puolijohdevalmistajan, Qualcommin, entinen strategiajohtaja. Viimeisessä työssäni oli vastuullani luoda ja toteuttaa suunnitelma vuosille 2010-2020. Tätä suunnitelmaa sitten (toivottavasti…) toteutti yli 70 000 henkiloä ympäri maailmaa.

Puolijohjevalmisteet on vähän kun pieniä tietokoneita, niistä rakennetaan kaikki vähänkään tekniset laitteet kahvinkeittimistä supertietokoneisiin (karmaisevan epätarkka vertaus, mutta riittävän tosi tähän esitykseen). Tietysti myös tabletit, kännykät tietokoneet jne. sisältävät puolijohteita, mikropiirejä.

Ennen Qualcommia on töissä Nokialla, jossa vastuuni oli samantyyppinen: 3-5 vuoden globaali strategia Multimedian (ns. älypuhelimet) puolella.  Nokiaa ennen olin plannerina yhdessä länsimaiden arvostetuimmasta mainostoimistoketjuista PHS/TBWA:lla, tehtävänä mainosviestinnän strategia. Vielä yksi asiaan liittyvä duuni; olin kehittämässä ja projektivastuussa firmoissa nimelta 24/7 ja Doubleclick, jotka loivat mainonnan hallinta- ja tehonmittausjärjestelmät digitaaliseen viestintään, joita noudatetaan tänäkin päivänä.

En luottele näitä ylpistelläkseni. Halusin kertoa osaamiseni ja kokemukseni, jotta kuuntelisitte ja luottaisitte etten yritä sumuttaa teitä. En esitä seuraavassa omina mielipiteinäni, vaan faktoja, jotka perustuvat yli 25 vuoden kokemukseen maailman johtavissa organisaatioissa, sekä jatkuvaan yhteistyöhön arvostettujen yliopistojen kanssa.

Keskustelu mutsin kanssa oli simppeli: kannattaisiko lopettaa WhatsApp ja siirtyä Signal-ohjelmiston käyttöön.
Vastaus on kyllä. Ehdoton kyllä.

WhatsApp tulisi poistaa ja tili lopettaa ennen 8.2.2021 (MUISTAKAA tilin lopetus, applikaation poistaminen ei auta yhtään)

WhatsApp on osa Facebook-rypästä, kuten myös Instagram. Kun FB aikanaan osti nämä firmat, se sallittiin sillä ehdolla, että yritykset pysyvät täysin erillisinä. Niin ei tietenkään käynyt. FB on nyt oikeudessa sekä USAssa että Euroopassa määrävän markkina-aseman väärinkäytöstä. Eli  monopolistisesta toiminnasta. Siitä huolimatta FB aikoo yhdistää kaikkien kolmen yrityksen datavirrat, tekee niistä myytäviä paketteja, ja tietysti käyttää dataa oman toimintanasa ohjaamiseen.

FB:llä IGlla ja WAlla on tällä hetkellä kullakin tuhansia ”datapisteitä” jokaisesta käyttäjästä. Facebookilla oli yli 5 000 viime vuonna, nyt jo varmasti enemmän.  On mahdoton edes kuvitella miten kokonaisvaltainen näkemys ihmisestä muodustuu, kun kaikki datavirrat yhdistetään dynaamiseksi työkaluksi. Varmaa on se, että järjestelmä tulee tietämään ja muistamaan sinusta enemmän kuin sinä itse, vaimosi, isäsi ja lapsesi yhteensä. Se osaa ennustaa toimintaasi paremmin kuin sinä. Se muistaa mieltymyksesi, ennakoi tarpeesi.
Jenkeissä FTC vaatii WhatsAppin ja Instagramin myymistä, irti Facebookista. Sama oikeujuttu on loppusuoralla Euroopassa. Siksi FB:lla on nyt kiire kuoria kaikki mahdollinen data noista firmoista.

Ei minulla ole mitään salattavaa!” , ”Hienoa jos kohdentavat mainoksia paremmin, ei tarvitse katsoa niin paljon tyhmiiä mainoksia jotka ei kiinnosta!” ja  ”Jos joku jenkki haluaa tietää millaisesta juustosta pidän, siitä vaan!”.

Eiks vaan! No juu, ei vaan!

Syy tällaiseen ajatteluun on pitkällä koulutuksella, jossa meitä kuluttajia on opetettu  ajattelemaan kuten markkinat haluavat.

Pari ikävää tosiseikkaa:

– Sinusta pitää tietää mahdollisimman paljon, jotta osataan ennustaa millaisilla toimilla sinut saadaan ajattelemaan ja toimimaan ”oikein”. Millä keinoin sinun mielipiteesi ja periaatteesi saa muutettua. Miten sinut saadaan toimimaan vastoin omia arvojasi. Tämä on mainonnan ja viestinän tavoite.  TÄMÄ ON SEN AINOA TAVOITE!

-Mainos ei koskaan auta sinua, se edistää MAINOSTAJAN tarpeita. Oletko kuvitellut firmojen uhraavan 20-60% voitostaan asiakkaan palveluun mainolla?? OLETKO TYHMÄ! Älä välitä, minäkin olin…

– Tavoitteellista massamainontaa ei paljon enää ole.  Nykyään lähes kaikki on kohdennettua jollain tarkkuudella. Bill Clintonin kampanja oli ensimmäin superlaaja kohdennettu kampanja. Trumpilla se oli ehdottomasti kriittisin tekijä vuonna 2016.

– On helppo tapa tunnistaa missä roolissa olet. Jos joudut maksamaan erikseen palvelusta, olet asiakas. Jos saat jotain ilmaiseksi SINÄ OLET TUOTE! Sinua hyväksikäytetään, myydään ja ostetaan. Kuinka paljon maksat Facebookin käytöstä? Entä  Instagrammin , WhatsAppin? On muutamia poikkeuksia: Voittoa Tavoittelemattomat Yritykset (non-profit) ja valtio/kunta- sektori. Näissäkin on harmaita alueita, kuten Kirkot (vaikea perustella niiden non-profit statusta) ym.

– Kun luovutat oikeuden ykstyisyyteen, annat samalla vapaan tahtosi ja päätäntävaltasi pois. Allekirjoitat luvan, jolla sinua saadaan tutkia kunnes löydetään tapa jolla muutat käyttäytymistäsi vasten tahtoasi.

Hei , eikö tämä ole vähä…salaliittohuuhaata?Voi kuin olisikin!!

– Koska meidän muistimme on niin huonot (heh) käytän lähihistorian esimerkkejä.

Venäjä on käyttänyt kybersodankäynnin (jossa kohdemaan väestöön vaikuttaminen on yksi sen aseista) välineiltä menestyksekkäästi ja tutkitusti ensin Ukrainassa, sitten Brexit-äänestyksessä. Molemmissa se onnistui.

Noin kuukauden aikana ennen Brexit-äänestystä Venäjä pumppasi yli £900 miljoona kohdennettuun viestintään eri välikäsien kautta. Käänsi brittien mielipiteet hetkeksi ja voitto tuli. Loppuraporttia tästä on peitelty vuosikausia.

Trumpin  2016 voitosta tiedetään paljon, mutta vähemmälle julkisuudelle jäi Brad Parscalen rooli. Nuori jannu hoiti digitaalisen viestinnän. Voiton jälkeen Trump ja kumppanit toistuvasti sanoivat Parscalen lähes yksin tuoneen voiton kotiin.

Kaverilla ei ollut mitään osaamista tai verkostoja politiikasta, silti hänet valittiin Trumpin vaalipäälliköksi vuoden 2020 kampanjaan. Tunnetusti täysin avoimella shekillä. ”ei kiinnosta paljonko käytät, voita!”

No ei voinut tehdä mahdottomuuksia, teki vaan ihmeen. Vieläkin Trumpia kannattaa 84% republikaaneista. Vaikka ukko on tappanut 340 000 kansalaista (ja nousee). Ajanut maan talouden turpeeseen, viralta pantu, poissaolevana tuomittu, 6 konkurssia tehnyt, 24 000 kertaa julkisesti valehdellut. Pettänyt kaikkia vaimojaan, Natsi, rasisti, misogynisti, sotakarkuri, veropetollinen, tuomittu kavaltaja (ja niin paljon muuta, jotka yksin olisivat jäävännyt kenet tahansa edes pyrkimään presidentiksi. Tai edes rankkuriksi.)

Silti sai yli 65 miljoonaa ääntä.

Okei, pitkä johdanto tähän Signal.asiaan, vaikea pitää ajatuksia kasassa vissiin.
Anteeksi. Ehkä tässä tuli kuitenkin  jotain uutta ymmärrystä, jos jaksoitte lukea.

Vielä sananen  Signalista:

• Se on päästä päähän salattu. Sitä ei voi salakuunnella edes Israelilaiset.

• Tutkitusti turvallisin hakkereilta

•Sen omistaa voittoa tuottamaton Signal-säätiö.

• Signal on ”avoimen koodin” ohjelmisto, sanoin kuin Linux. Kuka tahansa voi käydä läpi koodin, varmistaa ettei siellä ole takaportteja ym. Se myös takaa jatkuvan kehityksen, ajantasaisuuden ja yhteensopivuuden tuleviin tekniikoihin

• Signal on suorituskyvyltään parempi kuin WhatsApp, Ei ihme, koska ytimen koodasi sama mies kun loi WhatssAppin vuonna 2009.

Kun näki miten WhatAppia väärinkäytetään, päätti sen luojat kehittää paremman palvelun, etteivät ihmiset joudu väärinkäytöksen uhreiksi. Tekivät sen kaikille ilmaiseksi ja mahdottomaksi käyttää väärin.


Vaihtakaa Signaliin!

%d bloggaajaa tykkää tästä: