Elämän kilpajuoksu

Joskus, okei, aina tuntuu siltä kuin ihmiset kilpailisivat koko ajan. Onko naapurin Vesalla parempi auto? Saako kollega parempaa palkkaa? Ehdinkö tänään mökille nopeammin? Pystynkö meditoimaan tällä viikolla tunnin enemmän kuin viime viikolla? Missä on se sääntö joka pakottaa meidät kilpajuoksuun. Onko tosiaan niin, että onni-mittari iskee tappiin, kunhan saat ostettua sen nahkatakin?

Oivalsin eilen mistä voisi olla kyse. Olemme sekoittaneet mittarin ja mitattavan asian keskenään. Ilmailussa tätä ilmiötä kuvataan termillä “chasing the needle”. Ja sitä seuraa usein syöksykierre. Elämässä sitä voisi kuvailla sanoilla “Onnen tavoittelu”

Siis mitä? Eikö se ole suorastaan elämän tarkoitus, piplian ydin ja ihmisen ja eläimen ero?

Ei ole.

Se on syy tähän pahoinvointiin jota ihmiskunta kokee tällä hetkellä. Ei onnea voi, eikä pidä tavoitella! Pitää vain olla hereillä silloin kun onni näyttäytyy, ja pitää siitä hetken aikaa kiinni. Koitan selittää tämän niin että itsekin sen ymmärtäisin.

Koitetaan ensin päästä yhteisymmärrykseen mistä me oikein puhumme. Mitä on Onni? Se ei ole sama asia kuin hauskuus. Linnanmäen Vekkula oli hauska, mutta ei siellä ollut onnea.  Onnea voi kokea kun on hauskaa, mutta se ei ole vaadittua. Mikä on onnen vastakohta, onko se epäonni? Ei taida olla. Entä suru? Joskus myös itkee onnesta, ei suru ole onnen este. Näin eilen dokumentin pakolaisleiristä. Haastattelun taustalla näkyi poikaporukka pelaavan futista tyhjällä vesipullolla, he suorastaan uhkuivat onnea.

Milloin sinä olet viimeksi tuntenut olevasi onnellinen? Okei, nyt mieti mistä se johtui, mitä teit, miten muut osallistuivat? Ja sitten vaikein osa: Tee se uudestaan! 

Tehtävän toinen osa. Jos (kun…) et ole nyt onnellinen, mitä tarvitset että tilanne muuttuisi? Mitä pitäisi olla lisää, mitä vähemmän. Mitä pitäisi tapahtua? Kenellä on valta muuttaa asioita siten, että onni ilmestyy?

Taidetaan olla lähellä jotain oikeaa… Sinulla on valta muuttaa tilannetta, kukaan muu ei voi sitä tehdä. Mutta sinun vallalla on rajansa, et voi pakottaa ihmisiä toimimaan tai tuntemaan miten haluat. Samoin kesä tulee talven keskelle vain lauluissa. Onneksi (pun intended) onnella ei ole universaalista reseptiä, sen ainesosat ovat jokaiselle meille omat.

Mitä sitten voit hallita? Sinä voit hallita itseäsi. Voit vaikuttaa asenteeseen. 

Palataan hetkeksi ilmailun pariin. Päästäkseen irti tuosta kirotusta ‘Chasing the Needle’ ilmiöstä, täytyy pilotin omaksua ns. ’attitude flying’. Siinä lentäjä keskittyy koneen asentoon ilmassa, eikä yritä mikro-ohjata kierroslukua, laippoja, keinohorisonttia ja peräsintä. Koska kaikilla toimilla on viive, lentäjä jatkuvasti yliohjaa koneen lentopintoja, sitten tekee korjausliikkeen ja aliohjaa. Koneen nokka alkaa tekemään ylös-alas liikettä, perä vaappuu vasemmalta oikealle, kunnes syöksykierre on valmis. 

Englannin kielen sana ‘attitude’ tarkoittaa ilmailussa orientaatiota, koneen asentoa ilmavirran suhteen. Arkikielessä se tarkoittaa asennetta.

Jos asenteemme on positiivinen, on huikean paljon todennäköisempää osua Onnen kanssa samalle polulle. On tuhansia tapoja, millä voi poistaa esteitä positiivisen asenteen tieltä. Sopivat kengät, hyvin nukuttu yö, juttelu aamiaispöydässä, auton pesu tai mikä hyvänsä pikkuasia, joka on aikeissa ärsyttää sinua. 

Ota kivi pois kengästä ja ruuvaa kaapin kahva vihdoin kiinni. Laita taulu suoraan. Työkalut paikoilleen.

Lakkaa juoksemasta onnen perässä, et saa sitä ikinä kiinni. Hymyile ja anna Onnen tulla luoksesi.

Se on niin paljon helpompaa.

Kun katsot tarkasti, et näe mitään.

Kirjoitin jokin aika sitten oivalluksistani elämäni aikana, mutta unohdin mainita yhden isoimmista. Ei mikään ihme, koska koko ajatus tuntuu aina lipeävän otteesta kun siitä yrittää saada kiinni.

Tiede puhuu siitä nyt otsikolla ”Materialismin loppu”.

Tuo sanapari ei tarkoita yhtään mitään suurimmalle osalle ihmiskuntaa, ei minullekaan. En pitkään aikaan tajunnut että puhuttiin lempiaiheestani. Siitä, miten aina kuin ihminen luulee löytäneensä asian ytimen, tuleekin kuopastua tyhjää. Otetaan ensimmäiseksi esimerkiksi vaikka tuoli.

Kun näet tuolin, varmasti tunnistat sen. Vaikka näkisit vain osan tuolista, silti tajuat, että tuossa voi istua. Olipa se vihreä, kukertava tai lähes läpinäkyvä, ymmärrät miten sitä käytetään. Mutta kun alat lähestyä tuolia, aika nopeasti tulet tilanteeseen, jossa näet vain maalipinnan. Et enää tiedä mihin tarkoitukseen tämä pinta on tarkoitettu. Eli lisäämällä kuvan ”laatua”, kuvan resoluutiota, ensimmäiseksi katoaa merkitys.

Kun tarkastellaan vielä lähempää, vaikka suurennuslasilla, näet ettei pinta ole erityisen tasainen. Se on täynnä epäsäännöllisiä, satunnaisia kuoppia ja huippuja. Eli nyt katosi jo säännöllisyys, pinta ei olekaan tasainen.

Jos otat mikroskoopin, huomaat ettei tuo pinta ole edes yhtä ja samaa ainetta, vaan se koostuu toisiinsa liittyneistä molekyyleistä, erilaisista ainesosista. Nyt vietiin viimeinenkin säännöllisyyden tyyssija, tasalaatuisuus.

Mennään nyt sitten loppuun saakka ja otetaan pyyhkäisyelektronimikroskooppi. Huomataan, että molekyylit ovat 99.9999% tyhjyyttä. Molekyylit väitetysti koostuvat atomeista. Atomin ajateltiin koostuvan ytimestä ja elektroneista (”sähkäle” suom. huom.). Atomin massa on lähes kokonaan ytimessä, mutta ytimen tilavuus on vain promillen miljardisosia atomin koosta. Ydin taas muodostuu kvarkeista, mutta kuten arvata saattaa, kvarkit ovat lähes 100% tyhjää täynnä. Niitä kuvataan nipuksi luokkia eli flavours ja ominaisuuksia (Joita ovat mm, Värivaraus, Spin, charmi ja Outous. I kid you not.). Toki on olemassa myös antikvarkkeja, koska, miksipä ei!

Eikä noita mainittuja ”sähkäleitä” ole edes olemassa, on vain negatiivisesti varautunut värähtelevä pilvi. Eli alue, joka on määrätietoisesti vähän vähemmän kuin ei mitään. Mutta ei paljon vähempää, eikä kannata yrittää mitata sen nopeutta tai paikkaa. Silloin hukkaat koko vähemmän-kun-ei-mitään pilven. Koska silloin se saattaa muodostua pisteeksi ja menettää varauksensa, eli lakata olemasta elektroni. Joten mitä olitkaan mittaamassa, ja mistä tuloksesi kertoo?

Eli, kun ihminen katsoo eteensä, hän näkee mukavan, selvärajaisen, kiinteän huonekalun. Vaikka kuinka yrittäisi, ei mikään osa ahterista koskaan valahda läpi. Olen kokeillut.

Ja ihmisen aistit väitetysti havaitsevat vain 0.00385% todellisuudesta (jotenkin laskettuna, en jaksanut etsiä alkuperäistä lähdeviitettä. Luultavasti sekin olisi vain tyhjää). Jos kykenisimme havaitsemaan yhtään merkittävästi enemmän, todellisuus luultavasti näyttäisi todella huteralta, vaikeaselkoiselta ja epämääräiseltä. Ja ennen kaikkea, se ei koostuisi materiasta, aineesta.

Todellisuus on niin lähellä absoluuttista tyhjyyttä, että materian ominaisuuksien tutkiminen vaikuttaa todella hukkaan heitetyltä ajanvietteeltä. Sillä ei ole merkittävää selitysvoimaa yrittäessämme ymmärtää mistä tulemme, missä olemme, mitä olemme, miksi olemme vai olemmeko yleensä ollenkaan. Ja missä on sukat ja lompakko?

Jos väität minuutesi, tietoisuutesi tai (herra paratkoon) sielusi olevan aivoissa, se on sama kun väittäisit tulevasi känniin tutkimalla viinilasin ominaisuuksia. Menetelmä ja tutkimuskohde on väärä, eikä prosessin luonteesta ole mitään tietoa. 

Täsmälleen yhtä oikea ja pätevä tutkimustulos on sanoa viinapirun lähettäneen tekstarit viime yönä ex-puolisollesi. 

Tai kuten suuresti ihailemani Nikola Tesla sanoi:

“If you want to find the secrets of the universe, think in terms of energy, frequency and vibration”

Nikola Tesla

Ja tämä, rakkaat ystävät, on materialismin loppu.


Post Scriptum.

Jätin tarkoituksella pois Teslan nimen edestä tittelin ”Tiedemies”, ”Tutkija” tai ”Sähkömies”. Uskon olevamme lähestymässä niin massiivista tieteen paradigmamuutosta, että kaikki vanhat tittelit ja tieteenalat ovat yhtä uskottavia kuin ”Alkemisti” 2000-luvulla.

Enkä nyt tarkoita Paolo Coelhon kirjaa. Joka muuten omasta mielestäni oli aika härski plagiaatti. Mutta se on aivan toinen juttu se.

Kun sanat ei riitä…

Tai niitä on liikaa.

Kun tuskanhiki on loppunut jo kaksi yötä sitten.

Eikä ruumiinnesteitä riitä edes itkuun.

Kun ainoa lohtu on kuolema

Eikä sekään tule.

Epätoivo on tunne, jota tuntee vain toiveikkaat.

Emme me.

Meidän tunteet on revittynä lattialla.

Niiden paikalla on jotain tyhjyyttä vähemmän.

Lopun jälkeistä.

Ennen ihmisyyttä.

I’m too broken to live, too tired to die.

En ole ollut pitkään aikaan.

BloodPaine (JC 4/2022)

Elämäni oivallukset

John Lennon, jonka murha vei minulta uskon ihmiskuntaan pariksi vuosikymmeneksi
ESIPUHE

Taas mennään. Tämä on toinen kerta kun kirjoitan tämän. Mutta kirjoitettuani huomasin, että oikeastaan tämä oli nautinto! 

En ymmärrä mihin se ensimmäinen versio on hävinnyt. Kirjoitin sen tällä koneella, samassa paikassa istuen noin viikko sitten. Nyt sitä ei löydy mistään. Kieltämättä aluksi tuntui vaikealta motivoitua tekemään tämä uudestaan. Mutta kun pääsi vauhtiin, uskoakseni tästä tuli jopa parempi versio kuin alkuperäisestä!

JOHDANTO

Olin nuorena hieman katkera institutionaalisille uskonnoille. 

Olen koko ikäni pohdiskellut sieluun, todellisuuteen ja tietoisuuteen liittyviä kysymyksiä ja mielelläni juttelen niistä erilaisten ihmisten kanssa. Kun ovelle tupsahti Mormoniveljekset fillareillaan tai täti-ihmiset Sotahuuto käsissään, en koskaan päästänyt heitä ilman kunnon keskustelua pois. Suurin osa ei tullut toiste, valitettavasti. 

En ollut katkera ihmisille tai kadehtinut heidän uskoaan tai hienoja, kalliita kirkkorakennuksia. Katkeruuteni syy oli lähdeviitteet. Minkä tahansa huimaavan kehäpäätelmän lopuksi heillä oli aina nakata perään joku ”Kirje Efesolaisille, 3. säe 3. jae”. Tai ”Mormonien kirjan 5. Luku, 13 jae”. Aina löytyi joku kirjallinen viite, johon hei pystyivät nojaamaan ja sitä kautta tyytyväisesti myhäillen katsella alaspäin pakanapiruparkaa, jolla oli vain oma järkensä aseena.

Eikä omaa asiaani auttanut yhtään, että olin lukenut raamatun kahdesti suomeksi ja lisäksi King Jamesin käännöksen (joka on mielestäni selvästi paras! Mutta se onkin väitetysti Sir Francis Baconin editoima. Siis väitetysti), eikä se, että olin lukenut kannesta kanteen Mormonien kirjan ja vuoden 1830 Book of Mormon’in. Päinvastoin, osa vieraista tuntui loukkaantuvan, kun tiedustelin heidän kantaansa johonkin heidän pyhän kirjansa eksegetiikan kimuranttiin pulmaan, jonka parissa mieleni askarteli.

Niin tai näin, minusta oli epäreilua, että jopa kasvuikäisillä uskovaisilla oli kokonainen tiiliskivi millä juntata menemään. Se oli mielestäni huijausta, selkeää lunttaamista! 

Ai niin, se Paavalin kirje Efesolaisille, siinähän Paavali retostelee: 

”Minulle on ilmestyksessä annettu tiedoksi tämä salaisuus”

Tuo on aina hyvä heitto kun syytetään epäloogisesta tai järjenvastaisesta väitteestä. Toinen mitä kuulin usein monelta uskovalta, jumalasta riippumatta:

”Ihminen ei voi ymmärtää Jumalan logiikkaa!”

Ja Book of Mormon, chapter 5; 13:

”They shall come forth according to the commandment of the Lord, when he shall see fit, in his wisdom.”

Luullakseni nämä nuoruuden turhauttavat väistöliikkeet ovat yksi syy, mikä sai minut viimeinkin kirjoittamaan vähän omista uskomuksistani ja ajatuksistani. 

Mutta ennen sitä, aivan jotain muuta!!

Kasvuikäisen oivallukset

Kirjoitin ylioppilaskokeessa toisen aineeni aiheesta ”Oivalluksen ilo”. Kirjoitin zen-buddhistisesta Satorin kokemuksesta. Olin saanut nuorena, 15-16 vuotiaana kokea hieman vastaavan tuntemuksen. Ajelin fillarilla Vantaanjoen vartta pitkin kulkevaa kävelytietä ja ajattelin miten tiet ja polut muodostuvat, miten maan elementit ohjaavat ihmisten kulkua, miten joki muokkaa maaperää, ja miten jokeen kasautuvat penkereet muokkaavat puolestaan jokea.

Se oli niin väkevä kokemus, että oli pakko pysähtyä, istahtaa joen rannalle hetkeksi istumaan. Joen toisella puolella pukinmäessä näkyi ilotulitetehdas, jonka nimeä en enää muista. Koulukaverini Vesku taisi olla ollut töissä siellä joskus. Tai sitten se oli Juden ensimmäinen tyttöystävä. Siinä kohdin oli siirtolapuutarha ja uimaranta. Mukava paikka istuskella kesäyönä.

Olen sittemmin saanut kokea vastaavia kokemuksia elämässäni. Olen samaa mieltä Teslan kanssa, keksiminen (tai oivallus) on autuas olotila. Yhdessä viimeisimmistä päiväkirjamerkinnöistään hän kiitti elämästään; kiitti siitä että oli saanut elää niin autuasta elämää jatkuvasti keksien uusia oivalluksia. Voin samaistua hieman Nikolaksen ajatukseen. Olen samoin kiitollinen, että olen kokenut moisen autuuden. Tietenkin niitä on hurjan paljon vähemmän, Toisaalta vähyydestä johtuen muistan ne kaikki. Tässä ne ovat kauniisti aikajärjestyksessä

Nuoren miehen hybris

Ne on kaikki tyhmiä!

Olin noin. 15 vuotiaana maanisen kiinnostunut maailmankaikkeuden rakenteesta. Sub-atomaarisesta universumiin; ajan käsityksestä, Kvanntiteoriasta ja juuri silloin ilmestyneestä supersäieteoriasta. Yritin saada paloja kohdalleen, mutta jokin kaukaisimpien kvasaareiden punasiirtymässä, eli niiden etääntymisnopeudessa ei vaikuttanut oikealta. Yritin viikkoja saada sen ajan teorioilla maailmankaikkeutta toimimaan elegantisti. Lopulta kirjoitin turhautuneena A4-kokoiseen vihkooni planeetan kokoisin kirjaimin 

HUBBLEN VAKIO ON VÄÄRÄ!! EIKÄ SE OLE EDES VAKIO”

Olin yhtä aikaa innostunut ja raivostunut. Menin seuraavana päivänä fyssan maikalle näyttämään perusteluni. Oli kiusallisen selvää, ettei hän tajunnut koko asiaa. Siihen jäi kunnianhimoisimmat ponnisteluni Kosmologian parissa. Kävin toki opiskeluaikoina Helsingin Yliopistossa vielä kuuntelemassa paljon luentoja Siltavuorenpenkereellä, mutta samaa paloa en enää saanut syttymään.

Hymyilin kyllä, kun satuin näkemään tämän uutisen nelisen vuotta sitten:

Seuraavan sielua heläyttäneen älynväläyksen sain joitakin vuosia myöhemmin. Koska olin aika puhtaasti autodidaktinen semiälykkö, egyptologia oli looginen valinta nojatuolitieteilijälle. Sitä kun oli vielä siihen aikaan kohtalaisen mahdotonta tutkia muilla tavoin. Ennen internetiä jouduin tyytymään kirjastojen antiin, Oulunkylän sivukirjaston kirjastotädit tulivat tutuiksi, kun koitin mielikuvituksellisilla meriselityksillä välttää stratosfääriin nousevat myöhästymismaksut. Luin kaikki egyptologian ja arkeologian kirjat. Luin siinä ohella myös koko Waltarin tuotannon, koska tykkäsin Sinuhesta niin paljon. 

Yöt tihrustin talomme katolla tähtiä ja illat luin Gizan tasangon pyramidien ihmeistä. Ei ollut jälkikäteen ajateltuna kovinkaan ihmeellistä, että kiinnitin huomiota Orionin tähtikuvion ja Gizan pyramidien sijoitteluun; nehän näyttivät olevan identtiset!

Taas riemua seurasi masennus. Kirjastosta ei löytynyt yhtään kirjaa joka olisi käsitellyt tätä aihetta. Minulle kovin epätyypilliseen tapaan haukuin Akateemisen kirjakaupan sisäänostajat, kun eivät olleet tajunneet tilata yhtään kirjaa aiheesta valikoimiinsa. Tunsin pistoksen omassatunnossa, kuin Robert Bauval kohautti nojatuoliegyptologeja vuonna 1994 (11 vuotta myöhemmin) kirjallaan ”The Orion Mystery”.

Kun myöhemmin tarkastelin tätä ajatusta, totesin sen aika kaukaa haetuksi tai ainakin vain suunnilleen oikeaksi (Orion on Gizan peilikuva, ”sivussa” olevan tähden kulma on 38 astetta ja Menkauren pyramidin 51 astetta jne). Vaikka tämä nimenomainen teoria ei osunut ihan nappiin, tähtien merkitys pyramidien rakentajille on kuitenkin osoittautunut todeksi.

Tämän jälkeen tuli pitkä kuiva kausi. Toki työssäni sain oivalluksia, ehkä merkittävimmät Helsingin Yliopiston psykologian laitoksella työskennellessäni. Mutta kun uuden tiedon ja ymmärryksen tuottaminen on päätyö, siitä jollain lailla katosi autenttisuus. Olen ylpeä että pystyin teoreettisesti, kokeellisesti ja matemaattisesti esittämään miten ihminen havaitsee liikettä. Sitä ei oltu vielä psykofysiologiassa pystytty aiemmin tekemään. Tällaiset askeleet ovat kuitenkin vain inkrementaalisia, enemmän samempaa, eivät millään lailla uusia oivalluksia. Ei niistä saa samoja säväreitä tai oloja.

Kypsän iän autuus

Kun vähempikin riittää

Sain odotella näihin ehtoopuolen vuosiin kunnes taas pääsin maistamaan tuota ihanaa Ambrosiaa, jota vain hullut ja vielä hullummat saavat nauttia. Ensimmäinen, ehkä enemmän aivoveryttely, oli Syyrian ja koko Levantin alueen geopoliittinen merkitys historiallisesti ja miten se tulee jatkumaan. Kirjoitin sen kahdessa hurjassa vuorokaudessa lokakuussa 2019. Valitettavasti käsitykseni vaikuttaneista jännitteistä ovat osoittautuneet tosiksi. Vielä kurjempaa on tietysti Syyrian tämänhetkinen tilanne, jonka pystyin ennakoimaan jo silloin.

Mutta varsinaiset ”oikeat” oivallukset sain vuonna 2020. Silloin tajusin pyramidien rakennustavan. Ja kirosin omaa tyhmyyttäni etten ollut sitä aiemmin tajunnut. Olen varma, että vaikea muistisairauteni oli suurin liittolaiseni. Kun kuppi on täynnä koululaitoksen ja median suoltamaa satua, ei sinne tahdo millään mahtua tuota jumalaista nektaria, Totuutta.

Tuo oivallus tietysti sai aikaan monen dominon kaatumisen samalla, kuten etelä-Amerikan asuttamisen, väli-Amerikan muinaisten kaupunkien arkkitehtuurin, Puma Punkun kivien mysteerin, Pääsiäissaarten patsaiden todellisen ulkonäön (Ne on nimittäin vain puoliksi näkyvissä, puolet maan sisässä. Ja niiden punaiset hiukset, joita apurahatietelijät ovat läpi aikojen kutsuneet ”hatuksi”! Voi hyvä jysäys!) ja lukuisia muita. 

Ensimmäinen tienviitta joka johti oikeiden kysymysten ääreen oli jollain tavalla hauskan symmetrinen. Taas ajatus veden liikkeestä vei eteenpäin! Pyramidien rakennustavan mysteeri aukeni minulle yksinkertaisesta oivalluksesta; vesi, kuten kaikki muutkin nesteet asettuvat vaakatasoon. Tai kuten Arkhimedes asian ilmaisi:

”Anna minulle vipu ja paikka seisoa, niin voin kumota maan paikaltaan”

Arkhimedes

Absoluuttisen vaakatasoinen pinta on ainoa asia, jota tarvitaan! Lopun osaat varmasti päätellä itsekin. Muista vain ensin tyhjentää kuppisi!

Alamme vihdoin lähestyä aihetta, joka sai minut kirjoittamaan tämän epistolan. Syy ei ole se, että olen kuolevainen ja halusin jättää henkisen perinnön edes teoriassa jonkun luettavaksi. Tai, no joo, onhan se itse asiassa pääsyy. Mutta toiseksi tärkein tekijä oli tuoda mielenrauhaa tai ainakin ajateltavaa maailmaan, joka just nyt tuntuu kovin riitaisalta ja masentavalta. Veljet nousevat veljiään vastaan, ovia paiskotaan ja avioparin perheonni rakoilee, pojat sättivät isiään. Tilanne muistuttaa suorastaan häkellyttävän tarkasti Euroopan henkistä tilaa ennen toista maailmansotaa.

Tietysti menetelmät ovat nyt toiset. Yhdysvallat tietysti oli jo silloin edelläkävijä propagandan käytössä. Edward Bernays, Sigmund Freudin sisarenpoika, toteutti valtaapitävien hurjimmatkin haaveet. Olipa kyse naisten opettamisessa polttamaan tupakkaa, tai vaatimaan Amerikan viemistä sotaan, Bernays oli mies tahtipuikossa. Silloin propaganda ei vielä ollut ruma sana. Tai jos olikin, niin Bernays sai maailman uskomaan toisin. Natsi-Saksan propagandaministeri Göbbels ihannoi suorastaan tyttömäisellä innolla Amerikan kykyä ohjailla kansakuntaa mielin määrin. Ja opiskeli Bernaysin teoksia.

Mikään ei tietenkään ole olennaisesti muuttunut. Amerikan media edelleen saa koko läntisen imperiuminsa uskomaan, että musta on valkoinen. Sosiaalinen media on tosin nyt muiden medioiden lailla valjastettu ihmisten manipulointiin ja etenkin nyt sotapropagandan välineeksi. Valitettavan harva on vielä valmis näkemään että näin on aina ollut. 

Minä olen Bond, JC Bond”

Kerron nyt hankkeesta, jonka olen olen luvannut pitää salassa maanpetturuuden ja sotatuomioistuimen uhalla.

En usko, että CIA tulee minua metsästämään tämän takia, vaikka vähän nostankin salaisuuksien verhon nurkkaa. Niin paljon pahempia rikoksia on jo julkisuudessa nähty. Jos tulevat, niin tervetuloa!

Minulla oli pieni rooli CIAn LifeLogin tavoitteiden ja prosessien siirtämisessä FaceBookiin. Minulla vain sattui olemaan oikea valikoima osaamisalueita. Ja kuten sanotaan, olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Tai kuten myöhemmin huomasin, edistämässä järkyttävän väärää asiaa

Olin aikanaan Gallupissa vastannut kansainvälisestä tutkimuksesta, sitä kautta olin ESOMARin tilaisuuksissa puhumassa yhteiskunnallisen tiedon keräämisen tulevaisuudesta. Myöhemmin Nokian, AMDn, ATIn ja Qualcommin strategiajohtajana olin 15 vuotta ennakoimassa ja ohjaamassa teknologian kehitystrendejä. Niinpä kun In-Q-Tel niminen pääomasijoittaja lähestyi minua vuonna 2004, en pitänyt sitä mitenkään kummallisena. Samankaltaisia hankkeita olin tehnyt jo joitain. Mutta tämän projektin todellinen asiakas ja tavoite paljastui minulle vasta vuosia sen jälkeen kun koko hanke oli jo purkitettu ja luovutettu In-Q-Telille.

Vuonna 2004 ei kukaan tajunnut edes epäillä, että In-Q-Tel on CIAn perustama ja pyörittämä putiikki. 

Hupsis!

Wikipediasta:

In-Q-Tel, is an American venture capital firm based in Arlington, Virginia. It invests in high-tech companies to keep the Central Intelligence Agency, and other intelligence agencies, equipped with the latest in information technology in support of United States intelligence capability.

https://en.wikipedia.org/wiki/In-Q-Tel

LifeLogin tarkoitus oli kerätä ihmisistä indeksoitavaa tietoa, ja hyödyntää sitä psykologisen sodankäynnin tarkoitusperiin. Eli pyrittiin löytämään ”Triggereitä”, jolla ihminen saatiin reagoimaan ja toimimaan toivotulla tavalla. LifeLog ja ns. ”Black PSYOP” oli CIAn tärkeimpiä panostusalueita 2000-luvun alussa, ja minua ihmetytti kun koko hanke yhtäkkiä katosi vuonna 2005. Myöhemmin tajusin, että samaan aikaan In-Q-Tel teki massiivisen sijoituksen Facebookiin ja FaceBook aloitti äärimmäisen aggressiivisen laajentumisen.

Sattumaa? I think not. Salaliittoteoria? Valitettavasti ei, varsin rumaa todellisuutta.

Itse asiaan, vihdoin!

Eli kuinka törmäsin tosiolevaiseen 20.3.2021

Tällaiseen rakoon sopii hyvin tarkastella omaa maailmankuvaansa ja käsitystä siitä, mikä on totuus, todellisuus sekä mikä tai mitä ihminen on. Onko Sielua olemassa? Jos on, missä se sijaitsee? Mitä oikeastaan tarkoitetaan sanalla ”minuus”? Onko se samaa kuin tietoisuus? Onko Jumalaa olemassa? Entäpä Jumalia? Mikä on tehtäväni täällä maan päällä? Pitäisikö edes ajatella, että yksilön elämällä on merkitys? Onko maapallo ylipäänsä todellinen? Mitä on ”todellisuus”? Onko niitä yksi vai useampia? Onko aika todellista vai seurausta hermoston rajallisesta prosessointi kapasiteetista?

Olisi hienoa kertoa, että oivalsin tämän ja paljon muuta kun minut viidennen kerran elvytettiin takaisin tähän todellisuuteen. Mutta ei, näin ei käynyt. Olin muistaakseni sytyttämässä saunaa, maaliskuussa 2021 kun sain tämän viimeisimmän ja samalla merkittävimmän oivalluksen. Kiirehdin takaisin tupaan kirjoittamaan ajatukset muistiin. Pelkäsin unohtavani ne, kuten monet muutkin ideat muistivaurioiden seurauksena. Tajusin kyllä pian, että tätä oivallusta ei pysty unohtamaan vaikka haluaisi. Se on kuin GOATSE, kun sen kerran näkee, ei sitä enää näkemättömäksi saa. Äläkä mene googlaamaan mikä on Goatse!! En halua omalletunnolleni sielusi turmeltumista.

Menit tietysti tekemään sen, eikö vaan? Ihan oma moka, minähän varoitin!

Kirjoitin tosiaan 20.3.2021 päivätyn dokumentin, 12 ranskalaista viivaa, jolla käsitteellisesti kuvasin, miten Sielu, Tietoisuus, Ajatus ja Todellisuus suhteutuvat toisiinsa. Seuraavana päivänä kirjoitin matemaattisen kuvauksen todellisuudesta. Käytin 8-ulotteista hila-matriisia, joka voidaan projisoida kahdeksi 4-uloitteiseksi rakenteeksi. Huomasin samalla, että näiden rakenteiden keskinäinen suhde on Phi, eli Kultainen leikkaus. 

Kultainen leikkaus eli kultainen suhde saadaan, kun jana jaetaan kahteen osaan niin, että lyhyemmän osan suhde pidempään osaan on sama kuin pidemmän osan suhde koko janaan. Kultainen suhde on tällöin pidemmän ja lyhyemmän jako-osan pituuksien suhde, noin 1: 0,618 tai 1,618: 1. Wikipedia

Kun matemaattinen teoria on kaunis, elegantti ja tuottaa vahingossa universumin tärkeimpiä vakioita, ollaan yleensä oikeilla jäljillä. Suhteellisuusteoria on hyvä esimerkki tästä.

Tuo matemaattinen kuvaus menee tämän kirjoituksen ulkopuolelle. Haluan tehdä tästä kirjoituksesta helposti ymmärrettävän. Kun lähetin tuon matemaattisen kuvauksen tuntemalleni fysiikan tohtorille, vastauksen voi summata näin: ”öööööö…..oletko kirjoittanut muuta? Lähetä kaikki aikaisemmat ja tulevat ajatuksesi minulle.”

Sielu, Tietoisuus, Aika  ja Todellisuus

Piparkakku-ukot; Taikinasta tarjoiluun.

Koitan ensin selvitellä ajatustani hyvin maanläheisesti, ainakin niin matalalla leijuen kun pystyn.

Mielestäni jokainen ihminen on yksilö. Silti me kaikki olemme lähtöisin samasta suuresta kaikkeudesta, meidän piparkakku-ukkomme muotoutuu samasta taikinasta. Toisista tulee joulupukin muotoisia ja toisista sian. Toiset jäävät vähän raa’aksi, kun taas jotkut paistuvat turhankin rapsakoiksi.  Taikinaa jatketaan, ettei se pääse loppumaan. Vaikka käytetään aina samoja aineita, taikinaan voi ajan mittaan tulla pieniä eroja. Mutta jauhot ovat kuitenkin samoja.

Ajattelen Sielun olevan tuo taikina. Sielu on ykseys, samalla myös kaikkeus, jokainen meistä tulee samasta taikinasta. Olemme sielultamme samaa, vaikka muotti onkin erilainen, paistolämpö ja tomusokeirointi voivat olla erilaisia. 

Joskus muotti ei osu hyvin taikinaan, se palanen laitetaan takaisin taikinapalloon ja yritetään uudestaan. 

Jokainen meistä näkee maailman hieman erilailla, mutta samat rajoitukset aisteillamme on. Makaamme kaikki maailman tarjoiluvadilla, mutta vain herkullisimmat meistä syödään. He pääsevät osaksi vielä suurempaa kiertoa, pois piparkakkumaailmasta. Sieltä ei kukaan pääse kertomaan muille pipareille millaista se on, mitä mäyräkoira osaisi piparille kertoa?

Jokaisen leivonnaisen mielestä tapahtumat etenevät ymmärrettävällä tavalla. Mutta kun katsoo kokonaisuutta, taikina, uuni ja pipari ovat kaikki rinnakkain olemassa. Taikina ei synnytä uunia, eikä uuni maagisesti luo piparia. Samalla tavalla Aika on vai illuusio, joka syntyy yhden yksilön läpikäymän prosessin seurauksena. Todellisuudessa kaikkeus on olemassa, ei liikkeessä, eikä varsinkaan muuttumassa mihinkään suuntaan. Uuni on uuni koko ajan ja tekee aina sitä mitä uunin on tarkoitus tehdä. Se ei ole hyvä tai paha, ruma tai kaunis. Se on, siinä kaikki.

Samoin pipari, samoin kun sinä ja minä. Me olemme sitä mitä meidän on tarkoitus olla. Aina on oleva piparikuusia, jotka väittävät olevansa piparkakkutaloja. Samasta taikinasta ne kuitenkin olevat. 

Joku voi jopa väittää tietävänsä mitä leipuri haluaa. Mutta sehän on järjetöntä eikö vain? Piparin tekee muotti, leipuri tekee taikinan, mutta hän ei edes tunne mylläriä joka toimittaa keskusliikkeeseen jauhon, jonka tukusta kauppias sen ostaa. Ja ei, en edes kuvittele vertauskuvankaan ulottuvan taikinaa pidemmälle, ettei tule houkutusta kutsua leipuria “Luojaksi”,

Ihmiselläkään ei voi olla mitään tietoa tai käsitystä muusta, kuin ihmisenä olemisesta. Mutta siitä meillä kaikilla on käsissäömme kaikki mahdollinen tieto. Kaikki elollinen on pieni osa alkusielua, kaikissa meissä on viaton ja ikuinen Sielu. Minuutemme ja tietoisuutemme kumpuaa tästä yhteisestä ajattomasta alkulähteestä. Olemme kaikki yhdenvertaisia, ansaitsemme tulla arvostetuksi ja rakastetuksi. Jokainen meistä on myös ainutlaatuinen ja korvaamaton, yksilöllinen ilmentymä ikuisuutta.

Parasta mitä voimme elämällämme saavuttaa, on on tunnistaa itsemme osana ikuisuutta ja arvostusta ansaitsevana yksilönä. Muodostaen harmoniaa tavoittelevan kokonaisuuden kaikkien muiden ikuisuuden ilmentymien kanssa. Kaikki muu vie pois tärkeimmästä tehtävästämme. 

Olla mahdollisimman aito.

Lisätään taikinaan uusi ulottuvuus tai viisi

Sielujen metafysiikka

Aloitan Sielusta. Sielu on ykseys, kaikkeus ja yksin. Sielu on kaiken alku. Sielu ei havaitse, sielu on ei-lokaalinen ja ei-temporaalinen, ei se ei ole paikan tai ajan määriteltävissä. Sielu on yhtä lailla aina kun ei koskaan. Se on yhtä kaukana Porvoosta kuin universumin laidalta. Sielu ei ole tietoinen itsestään. Sielun on käsityskykymme alfa ja omega, ennen alkua ja lopun jälkeen, ääretön +1 ja pienempi kuin nolla. 

Sielun vaikutus on välitöntä, viiveetöntä, samanaikaista ja ei-kausaalista. Sielulle muna on sekä ennen kanaa, että kana ennen munaa. Sielun voi käsitteellisesti rinnastaa Jumalaan, Luojaan, Suureen. Henkeen, Totuuteen, Ulla-Maijaan tai mihin tahansa. Se on määritelmän ulottumattomissa ja sen nimeäminen on merkityksetöntä ja hassua.

Sielu on alkuperäinen lähde, prime mover. Sielu vaikuttaa Todellisuuteen Ajatuksen välityksellä. Mutta vain autenttisen, aidon ajatuksen vaikutus välittyy todellisuuteen. Kaikenlainen “manifestaatio” tai vastaava ajatuksen voimalla rikastuminen on pelkkää ritualistista huuhaata. Kuvitelma on sama kuin korkeata hattua pitämällä sinusta tulisi Paavi. Muodon noudattaminen ymmärtämättä syytä ja prosessia on vain leikkiä, lapsellista kuvitelmaa.

Ajatus todentuu intentiona, aikeena Tietoisuudessa. Tietoisuus on ensimmäinen taso, josta yksilö on tietoinen (sic). Tietoisuuden muodostavat Muistot, Aistihavainnot ja Ajatukset.

Aistihavainnot eivät hahmota todellisuutta sellaisena kuin se ”on”, vaan hyvin yksinkertaistettuna ”käyttöliittymänä”, joka mahdollistaa keskeisten tavoitteiden toteuttamisen. Keskeisiä funktioita ovat eloonjääminen ja lisääntyminen.

Tietoisuus vaatii kolmiulotteisen hahmon, kehon, jotta Tietoisuus on kykenevä toteuttamaan ja muokkaamaan Aikeensa mukaisesti havaitsemaansa todellisuutta. Kun Tietoisuus muokkaa ympäröivää todellisuutta, maailmankaikkeus muuttuu, ja syntyy uusi todellisuuden haara. 

Ajatus ei siis voi muuttaa havaitsemaamme todellisuutta, Ajatus täytyy tuoda Todellisuuteen tekona. 

Ihminen on tässä todellisuuden tasossa ainoa organismi, joka on tietoinen tietoisuudestaan ja siten ainoa entiteetti joka kykenee muokkaamaan todellisuutta tarkoitushakuisesti.

Mikä näistä keskeisistä riippuvuussuhteista puuttuu? 

Aika

Aika on vain tietoisuuden perspektiivistä muodustuva illuusio, merkityksetön artefakta. 

Sielun Ykseydessä ja Kaikkeudessa jokainen hetki on olemassa, yhtäaikaisesti. 

Koska matka pisteestä A mihin tahansa pisteeseen B kestää yhtä kauan, myöskin etäisyys on ajan illuusiosta johtuva artefakta, siten myös merkityksetön.

The fat lady sings

Lisätään kvantit, Hadronit, Hilat ja nautitaan

Seoraavassa sama ajatus ilmaistuna hieman muodollisemmin:

  • E8 Hila (E8 Lattice) voidaan projisoida 4D-tasoon käyttäen kvasikristallirakennetta
  • Tällöin 8D-tasolla Kaikkeus on homogeeninen
  • Alkeishiukkasten (kvarkit ja niiden muodostamat Hadronit) eroavat ja tunnistettavat ominaisuudet määrittyvät E8:n liikkeen, polariteetin, varauksen, suunnan etc kautta
  • 8D-ulottuvuus on Kaikkeus ja Ykseys (matemaattisesti, ei teologisesti)
  • Sielu sijaitsee tässä ja vain tässä rakenteessa ja tasossa.
  • Sielun ainoa Voima (fyysinen sekä metafyysinen) on luoda Tietoisuus, Sentience, ja istuttaa siihen Intentio, aie Ajatuksen muodossa
  • 8D-tasoon ei määritelmällisesti voi vaikuttaa alemmilta ulottuvuuksilta (esim 4D-ulottuvuudesta), ja korkeammat ulottuvuudet ovat tarpeettomia (Occams razor)
  • Sielu ei ole tietoinen itsestään
  • Tietoisuus vaatii 3D-ulottuvuuden muodon, jotta se voi aikaansaada muutoksen ulottuvuutensa tapahtumiin. Tämä on myös sen ainoa funktio, aktion kautta välittää Sielun lähettämä, Ajatus tietoisuuteen, josta aktio on lähtöisin
  • Sielun ainoa funktio on lähettää diskreetti, rajallinen Sieluemissio, Ajatus, Tietoisuuteen
  • Täten Ajatus on korkeimman dimension ainoa kvantti tai partikkeli
  • Tietoisuus puolestaan on pakotettu projisoimaan 3-ulotteisen Kehon, joka vaikuttaa vain 3D-tasolla, joka samanaikaisesti on korkein taso minkä tietoisuus voi suoraan havannoida
  • Siis, Todellisuus on 8D Hila, jota voidaan aidosti mallintaa kvasikristallirakenteella.
  • Tämä rakenne puolestaan toteutuu kvanttimekaniikan sääntöjen mukaan
  • Tietoisuuden instigoima aktio puolestaan pakottaa Todellisuuden haarautumaan jokaisen Intention mukaiseen Maailmaan, havaittuun todellisuuteen. (Ns. Monien mailmojen tulkinta kvattiteoriasta)
  • Täten ajatus siis voi vaikuttaa maailman rakenteeseen fundamenttitasolla, mutta vain, mikäli Ajatus saatetaan 3D ilmiasuun (inhimmillisessä viitekehyksessä tämä tarkoittaa aidosta intentiosta lähtevää puhuttua sanaa, piirrettyä kuvaa, kirjoitettua lausetta, laulettua melodiaa tai värähtelyn korkeutta).
  • Täten jokainen biologinen yksikkö on Sielun ohjaama, kykenevä vaikuttamaan 3D 1 määrittelyyn. Eikä vain kykynevä, vaan välttämättömästi pakotettu (kuten kivi joka putoaa veteen muodostaa aallon)
  • Ihminen, joka ainoana biologisena entiteettinä on tietoinen itsestään, Tietoisuudestaan, kykenee ballistiseen Todellisuuden muokkaukseen, suunnitelmallisesti muovaamaan todellisuutta tarkoituksenmukaisesti.
  • Alussa on ajatus. Kun tietoisuus muodostaa sen sanaksi, seuraa Todellisuuden purkautuminen 4D-tasoon.
  • Täten Metafysiikka, kvanttiteoria, suhteellisuusteoria ja arkihavainto nivoutuvat harmonisesti toisiinsa, mallintaen samaa todellisuutta eri näkökulmista.

Kirjoitin tämänkin yhdeltä istumalta, muistista. Koska en enää oikein kykene painamaan mitään uutta asiaa muistiin, täytyy tämän olla sekä merkittävää että itsestäänselvää minulle. 

Ei tee mieli lisätä tähän muita asioita jotka tiedän todeksi. Mutta se olisi vain hifistelyä, yritystä osoittaa omaa erinomaisuuttaan.

Taidankin sen sijaan mennä takaisin tämän kirjoituksen alkuun ja teen esipuheen siitä, miten kivaa tätä oli kirjoittaa uudestaan!

Kiitos jos jaksoit lukea tänne saakka!


Julkaistu Creative Commons CC BY 4.0 mukaisesti


Lyhenteet ja käsitteet

E8: 8-ulotteinen hila

Käännetty englannista-Matematiikassa E₈-ristikko on erityinen ristikko R⁸: ssä. Sitä voidaan luonnehtia ainutlaatuiseksi positiivisen-määritellyn, tasaiseksi, modulaariseksi ristikoksi, jolla on aste 8. Nimi johtuu siitä, että se on E₈-juurijärjestelmän juurihila. Wikipedia (englanti)

Alkeishiukkaset

Aivot, Tesla ja Einstein

Ajattelin Teslaa hetki sitten. Mietiskelin minkähänlaisesta synestesiasta hän mahtoi saada nauttia. Tesla ei nimittäin tehnyt koskaan kaavakuvia, piirustuksia tai mallikappaleita. Hän rakensi ja rakennutti koneet suoraan ajatuksistaan. En ole tietoinen kenestäkään, joka pystyisi siihen.

”Normaali” synestesia yhdistää havaintomodaliteetteja, kuten värit äänitaajuuksiin tai numerot kuvioihin. Mutta jollain tapaa Tesla pystyi yhdistämään luovuuden kone- ja sähköoppiin. Sähköoppi oli luonnollisesti todella lapsenkengissä ennen häntä, joten Tesla löi yhtäaikaa sähköpin tieteenä ja käytäntönä. Vaikea edes kuvitella miten hankalaa se on.

Uskon, että meillä kaikilla on alueita, joissa olemme keskimääräistä taitavampia. Toki suurin osa on täysin hyödyttömiä taitoja. Kuten maame-laulun röyhtäily. Vielä suurempi osa jää ikuisesti piiloon, koska ihmisen ei tule ajatelleeksi yrittää. Tai uskaltaa kokeilla siipiään. Ei, et osaa lentää, älä sitä uskalla yrittää!

Mun synestesiat puhkesi sairastumiseni myötä. Enkä ajatellut niitä täatä näkökulmasta ennenkuin nyt. Toisen tajusin pari vuotta enkefaliitin jälkeen, toinen valkeni minulle vasta muutama vuosi sitten. Tämä uusin ilmiö on kyky veistää puusta kaikenlaista. Vähän (hyvin vähän) samaan tapaan kuin Tesla, pystyn veistämään ihmisiä, eläimiä tai tarvekaluja. Mutta mun on tehtävä se sokkona, ilman mallia tai piirustuksia. Olen yrittänyt tehdä piirustusten mukaan, ei onnistu. Mutta suoraan ajatuksista, yrittämättäkään ottaa mallia mistään, onnistuin tekemään patsaita joiden mittasuhteet on täysin oikeat. Kun veistelen, en ”näe” mielessäni mitään. Tosi harvoin kuitenkään teen vääriä viiltoja. Vuolen vain pois ylimääräisen puun. Siellä sisällä se hahmo odottaa!

Ensimmäinen outo kyky olisi jäänyt huomaamatta, ellen olisi niin kiinnostunut ihan kaikesta maan ja taivaan välillä. Huomasin jo aika pian sairastumisen jälkeen, että olin menettänyt kyvyn laskea yksinkertaisia laskutoimituksia. En osaa enää laskea yhteen, vähentää tai kertoa. Joka haittaa muuten yllättävän vähän arkielämää!

Sen sijaan (tai sen takia) pystyn hahmottamaan erittäin vaikeita matemaattisia suhteita, näen monimutkaisissa ilmiöissä säännönmukaisuuksia joita en aiemmin tajunnut. Tätä on vaikea selittää, Kerron esimerkin mistä itse tajusin asian, ehkä se auttaa!

Ajattele lähteväsi vaikka Helsingistä liikkeelle. Kulje 10 000 km etelään. Käänny 90°[astetta] ja kulje taas 10 000 km. Tee taas samaan suuntaan 90° käännös ja kulje 10 000 km.

Missä nyt olet?

Kun minä kuljen tuon polun, en voi olla näkemättä itseäni muualla kuin lähtöpisteessä. Kesti aika pitkään, ennenkuin tajusin miksi kaikki keneltä kysyin tätä päätyivät ihan muualle.

Jostain syystä ja jotenkin aivoni hyppäävät loppuratkaisuun menemättä välietappien kautta. Koska maapallo on, no pallo, sen pinnalla ei päde normaalin geometrian säännöt. Epäeuklidisessa geometriassa kaksi 90° käännöstä muodostaa kolmion kannat, eikä neliön. Oudointa koko hommassa on se, etten ole ikinä opetellut epäeuklidista geometriaa. En ollut koulussa mitenkään erikoisen hyvä tavallisessakaan geometriassa! Enkä edes tiennyt koko sanaa, ennenkuin googlasin sen!

Monia muitakin suhteita näen yrittämättä, kuten liikettä 5 tai 7, tai yhdeksässä ulottuvuudessa. Kirjoitin teorian maailmankaikkeuden rakenteesta käyttäen 8-ulotteista hila-matriisia ja sen projektiota kolmeen ulottuvuuteen. Lähetin sen ainoalle tuntemalleni fysiikan tohtorille saattella: ”Tää on varmasti sun mielestä ihan triviaalin ilmeistä jne.. ”. Vastaus oli, että tämä on niin korkealle menevää matematiikkaa, ettei hän osaa vastata, mutta mitään ilmeistä virhettä ajattelussa ei ollut. Ja lähetä ihmeessä muutkin ideasi!

Kerroin nämä esimerkit ihan tietystä syystä. Se on tämä:

Uskalla mennä sinne minne muut eivät! Ole utelias, saatat osata asioita joista et ole edes uneksinut. Olet ensimmäinen ihminen joka osaa ajatella kuten sinä!

Minä, just nyt

Ihmiset, joita sanomme neroiksi, eivät erotu mitenkään muista ihmisistä. Eivät ennen kuin uskaltautuvat kertomaan neronleimauksensa. Einstein julkaisi yhden vuoden aikana 4 paperia. Hän oli 26-vuotias keksiessään kaikki keskeiset ideansa. Hän ei puurtanut vuosikausia apurahojen turvin, vaan iltaisin työpäivän jälkeen kirjoitteli ajatuksiaan.

Mutta vasta kun hän kertoi ajatuksistaan maailmalle, koko ihmiskunta hyppäsi valtavan loikan eteenpäin.

…ja nyt jotain aivan muuta

Kohtasin Oman rajoittuneisuuteni, katsoin sitä tiukasti silmiin. Se väisti tällä kertaa.

Tällä kertaa se koitti selittää, että blogi on kirjoitettua sanaa, ehkä muutama kuva. Siinä se. Se ei ainakaan ole mikään musiikkivideo! Joten tällä kertaa tarjolla: Musiikkivideo!

Yksi monituisista sivupersoonista on ääniä peräkkäin laittava entiteetti, joka haluaa itseään kutsuttavaksi nimellä BamBam. Kerron joskun nimen taustahistorian.

Anna armoa aivolle!

Tein tässä muutama päivä sitten videon. Tai oikeastaan nyt meinasin aloittaa ihan väärästä päästä.

Aloitan uudestaan:

Muutama päivä sitten meditoin kuten aina, samalla kuulokkeista valui korviini Monroe-instituutin tekemää Hemi-sync äänimattoa. Tästä lähtisi taas ihan toinen tangetti, missä kertoisin yhteistyöstä Leonard Buchananin ja Russel Targin kanssa. Se tarina ei ole oleellinen tälle kirjoitukselle, joten voitte Googlata sen. Mutta älkää käyttäkö Googlea. Googlen perustaja Larry Page kirjoitti alkuperäiseen business-planiin firman ydintoiminnan täten: Kerätä ihmisiltä maksimaalinen määrä indeksoitavaa dataa, jolla voidaan ennustaa ihmisen tai ihmisjoukon käyttäytymistä ja myydä tämä tieto edelleen kauppaketjuille ja valtion organisaatioille. ”Do no evil” tuli vasta PR-toimistolta, se mitä Google todellisuudessa tekee on mielestäni todella EVIL.

Joten käyttäkää hakukoneena vaikka Ecosiaa. Mutta tämäkään ei ole se mistä haluan puhua tänään, vaikka olisikin hauskaa kertoa miksi Facebook ja Google ovat maailman arvokkaimpia yrityksiä, vaikka niiden palvelut ovat ilmaisia. Vinkki: Jos palvelu on sinulle ilmainen, silloin sinä olet myytävä tuote.

Työnnetään se juttu pitkällä tikulla ensi kuukauteen ja jatketaan matkaa. Siis äänimattoa korviin, meditoitaatio. Tultuani takaisin tähän todellisuuteen, päätin tehdä itse vastaavaa äänimaalailua ja teinkin. Samaan syssyyn tuumailin, jotta viime kesänä kuvaamiani time-lapse videoita pilvistä voisi käyttää hyvin visuaalisena elementtinä.

Video yksin oli 2.1 GB, lossless äänitiedosto oli 250 MB ja yhdistelmä YouTube-tasoisena noin 180 MB. Osaatteko yhtään hahmottaa, miten järjetön määrä dataa tuo on yhteensä? Se on nimittäin paljon. Paljon paljon. Vuonna 2021 ihmiskunta tuotti 12 minuutin aikana yhtä paljon dataa kuin tuotimme koko vuonna 2000.

Tuollaisen datamäärän tuottaminen, jakaminen ja kuluttaminen vaatii paaaaljon sähköenergiaa. Ja kuten tiedämme, sähkö ei kasva puissa, päinvastoin, sähkön tuottaminen tuhoaa puita. Mutta sekään ei ole asia joka minua askarruttaa. Tai, no nyt kyllä askarruttaa, kun tulin ajatelleeksi sitä. Ehkä sinunkin pitäisi? Muttä älä pelästy, tämä ei ole vihersaarna, olen sinun puolellasi. Mietin nimittäin kaikkea sitä kuormitusta, jolle altistamme aivomme joka ikinen hereillä olo hetkemme.

Kaivelin tilastoja (lisää virrankulutusta, hemmetti…), joka päivä julkaistaan 500 miljoonaa twiittiä, lähetetään 294 miljardia sähköpostia, taiteillaan 95 miljoonaa instagram postausta ja tuotetaan 82 vuotta YouTube-videoita. Tämä tieto on vuodelta 2020, joten tänä vuonna luvut voi varmaan tuplata. Tai odotas, sähköpostit tuskin nousevat yhtä jyrkästi, koska….arrggh! Pysy asiassa!

Alan vahvasti epäillä, että elämme simulaatiossa, jossa testataan miten paljon aivot kestävät ennen kuin poksahtavat.

Poks.

Perinteiset mediat puskevat ulos otsikoita, jotka olisivat saaneet ilapäivälehdet punastelemaan vielä 10 vuotta sitten, koska mainostajat ovat kaikonneet lukijoiden myötä. Entiset koulukaverisi kertovat uudesta urastaan kokemusasiantuntijana ja life-coachina. Ja tuottavat eroottista fanfictiota Gozillasta ja Anne Frankista. Joka puolelta sinua painostetaan pukeutumaan paremmin, lukemaan enemmän, olemaan läsnä, kokeilemaan bodysurfingia, kirveenheittoa ja pakohuoneita. Painostetaan pysymään kunnossa ja terveinä. 

Kaikki tämä ja paljon muuta kilpailee sinun huomiostasi jatkuvasti ja yhä vain kovemmalla äänellä.

Päivän jälkeen olo on kuin kärpäsellä, joka lentää jatkuvasti pää edellä ikkunalasiin. Uudestaan ja uudestaan, koska ei ihan hahmota ikkunan toimintaperiaatetta. Uudestaan ja uudestaan, kunnes on kuluttanut kaikki voimansa pääsemättä yhtään mihinkään. Tiedät, että jossain on rako, josta pääsisi pakoon tuota päällekäyvää tulvaa, mutta ei ole aikaa pysähtyä miettimään ja etsimään sitä.

Kuin koitat päivästä toiseen räpistellä vastavirtaan läpi uuden iPhonen, toimistopolitiikan, järkyttävien maailman uutisten, kummin kaiman veljenvaimon hääjärjestelyjen ja Pilateksen, kuolet lopulta ilman aavistustakaan siitä kuka todellisuudessa olet ja mitä kaikkea voisit olla.

Aivo ei ole vaarallinen, mutta on hyvin vaarallista, jos et opi tuntemaan omaasi. Muista elimistä puhumattakaan.

Joten haluan antaa aivollesi 4.02 minuuttia lepoa. Laita kuulokkeet korville, sulje pois muu maailma ja katso tämä video. Katso se vaikka varmuuden vuoksi pari kertaa!

Rauhoittavaa aivolepoa

Ole hyvä! 

Ja muista olla kiltti aivollesi. Et saa uutta, jos tärvelet nykyisen.

Vain 10 minuuttia! No 20, jos antaa toisenkin saada.

Oletko koskaan miettinyt mitä sanoisit, jos kukaan ei keskeyttäisi ajatustasi, väittäisi vastaan tai kehuisi nokkelia kommenttejasi? Joo, en minäkään. Mutta huomasin sen oleva yllättävän vaikeaa ja samalla antoisaa.

Juteltiin Anskun kanssa erilaisista ryhmätyöharjoituksista (niinku varmaan puolet suomalaisista aviopareista tekee iltaisin…). Ansku otti esiin tekniikan, jossa pienryhmän kokoontumisessa jokainen jäsen saa/joutuu puhumaan tasan kymmenen minuuttia, jonka aikana kukaan ei keskeytä eikä reagoi mitenkään puheeseen. Sitten on seuraavan vuoro. Joskus homma jätetään tähän, mutta voidaan myös ottaa toinen kierros. Saa puhua aivan mistä vaan, paitsi pelkästään analysoida edellistä puhujaa.

Koska meitä oli koolla sopivasti pieni ryhmä (minä, Ansku ja molempien egot) päätettiin hakea munakello. 

Ottaen huomioon ettei se ollut keskustelu, se oli intiimein, avoimin ja tyydyttävin keskustelu pitkään aikaan. Ja meillä on paljon hyviä keskusteluja! Paljon huonojakin, joten tiedän kyllä eron oikein hyvin. 

Tottakai pitää poissulkea sattuma ja muut transientit muuttujat, joten toistimme harjoituksen paria päivää myöhemmin. Ihan uskomattoman hyvät fiilikset! Molemmista tuntui, että saimme kiinni omista maailmoistamme ihan eri tasolla, ja ymmärsimme toisiamme ihanasti! Sitten viikko tavallista rakastavan suomalaisen avioparin hedelmällistä ajatustenvaihtoa (”Tuutsä sänkyyn?”, ”Joo”, ”Koska?”, ”KOHTA!” ”… jupinaa….”.)

Sitten muutettiin vähän aktia (olemme silleen hurjia!), käytettiin 5 minuuttia, lyhyt juttelu kohdista, joita ei osannut hyvin ilmaista, ja sen jälkeen toiset viisi minuuttia. Ihan huimaa, telepaattisen avointa sielusta sieluun viestintää!

Mitä tästä pitäisi ajatella? Sinä voit ajatella ihan mitä lystäät, luonnollisesti, mutta kokeile! Omasta mielestäni tuossa saadaan rikottua hyvin antoisasti urautuneita, ennakkoluuloihin jumittuneita ajatusrakenteita ja keskustelun tenniseriä. Sellaisia, jossa ensimmäisen nanosekunnin aikana tietää mihin keskustelu päättyy. Jo kymmenessäkin vuodessa ehtii polut tamppaantua aika syviksi! Sieltä Death Valleyn kokoisesta putkesta ei enää edes näe rakkautensa mahdollistajaa, puhumattakaan että pystyisi  kiipeämään ylös ja pois, antamaan murullensa halin. En tosin ikinä ääneen kutsuisi Anskua muruksekseni, mutta uskoakseni tajuat mitä tarkoitan.

Samalla huomaa, ettei oikein enää tunne itseäänkään kovin hyvin. Halusi tai ei, me muovaamme minäkuvaamme paljon perustuen siihen, mitä läheiset meille itsestämme kertovat. Parhaimmillaankin parivaljakko voi hioa toisistaan pois tärkeitäkin särmiä. Kompromissit on arkipäivää kaikissa suhteissa, varsinkin onnistuneissa, mutta joskus siinä ajautuu täysin hakoteille. Molemmat ajattelevat aidon hyväntahtoisesti tekevänsä oikeita myönnytyksiä kyyhkyläisensä hyväksi. Joskus kuitenkin paljastuu, pahimmillaan haudan takaa, että myönnytys aiheuttaa todellisuudessa übermultivitutusta viikon! Joka jumalan kerta!

Kun puhuu kymmenen minuuttia tauotta, mukaan voi livahtaa aitojakin tunteita…Ei, tää on väärä kohta yrittää olla leikkisän humoristinen… Kun puhuu ilman totuttua keskeytystä tai tutuksi tullutta kipakkaa vastaiskua, löytää itsentä todella jännistä paikoista. Kauniista ajatuksista. Asioista, joista on puolisossaan ylpeä, tunteista joita ei tiennyt enää osaavansa tuntea. Ja myös asioista, joista on itsessään ylpeä. Vain hyväkuntoisen itsetunnon omaavaa ihmistä on helppo rakastaa. Kyllä marttyyriäkin voi rakastaa, mutta se vaatii voimia. Se väsyttää.

Menkää, uskaltakaa kohdata toisen hiljaisuus. Ensin se pelottaa perkeleesti, mutta ekan kerran jälkeen haluaa mennä uudestaan. Vähän kun vuoristorataan. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että joskus tulee ostettua lippu vahingossa Enterpriseen.  Ei lupaa hyvää jatkoa kun ennen äänenmurrosikäisenä oksentaa treffiseuran kengille. Toiste en mennyt. En myöskään treffeille hänen kanssaan.

Haluan lopettaa kuitenkin Kapteeni Kirkin toiveikkaisiin sanoihin. Ehdottomasti kannattaa ”…To boldly go where no man has gone before!” 

Jos ei muuten, niin uteliaisuudesta!


1. Full disclosure: En ole nuorena pojuna ollut Lintsillä treffeillä. Olin aivan liian ujo siihen. Mutta kävin vain kerran Enterprisessä, ja laatta lensi!

2. Preventiivistä fact-chekkiä fake news -aikakaudella; Vasta Kpt Jean Luc Picard sanoi Star Trek: Next Generation alussa: ”…where no ONE has gone before”.

Kiitos.

%d bloggaajaa tykkää tästä: