Muistatko sen Joulun?


Stressaako? Onko noussut jo vitutus? Kyräilläänkö, onko mykkäkoulu välitunnilla vai  peräti ensimmäinen kunnon riita jo käyty?

Muistivauriosta on joissain elämän käänteissä suorastaan iloa. En millään muista minkälaisesta perinteestä pitikään kynsin ja hampain pitää kiinni. Enkä varsinkaan jaksa nostaa myrskyä jos juuri se kinkkusinappi jäi ostamatta. Älkää ymmärtäkö kuitenkaan väärin, suorastaan rakastan perinteitä ja rituaaleja. En vain jaksa vaatia että juuri minun perinnettä pitää noudattaa.

Ehkei kyse ole pelkästään muistista, voi olla että vuodet on vihdoin viilanneet pahimpia särmiä pois, mene ja tiedä. Asiaan varmasti vaikuttaa myös lasten kasvaminen aikuiseksi. Koronan pakotteistakaan ei ole haittaa. Kukaan ei ole mankumassa trippiä piruntorjuntabunkkeriin soraäänistä Hoosiannaa virittelemään. Tänä Jouluna Pukki on karanteenissa Korvatunturilla, Tapanintanssit on omassa tuvassa ja kinkku on hunnuton.

Mutta Joulumieli on silti korkealla. Jotenkin Joulun tuoksut ja tematiikka aina tuo rauhan ja hyvän tahdon vibat. Uusia tekemisen ja yhdessäolon muotoja on hauska suunnitella! Mukavaa tehdä postiin mahtuvia lahjoja omin pikku kätösin. Aikaa on, kun pikkujoulut peruutettiin.

Ulkona sataa hiljalleen lunta. Glögi tuoksuu mukissa ja saunakin pestiin jo toissapäivänä. Ketään ei köytetty hellaan, kun kahdestaan ei viitsi tehdä kaikkia laatikoita, sillejä, salaatteja ja karjalanpaistia. Kaikki tuntuu jotenkin ihanan…kevyeltä!

Oikein Rauhaisaa Joulua! Ajattelen lämmöllä teitä kaikkia. Turha odottaa lahjoja!

”Minkä taakseen jättää sen edestään löytää”

Suomen kielessä on paljon hyviä sananlaskuja mutta englanninkieliset sananlaskut ovat luonnollisesti levinneet kaikkein laajimmin. Englantilaisia sananlaskuja on myös vääristelty eniten. Kun asiaa alkaa todella tarkastelemaan, voisi melkein epäillä että kyse on ollut tarkoitushakuisesta arvojen ja asenteiden muokkauksesta. Nähtävissä on jopa selkeä suunta.

Katsotaanpa muutamia esimerkkejä:
Vanha sananlasku kertoo uteliaan kissan koleasta kohtalosta.  Mutta mistähän oli kyse alkuperäisessä sananlaskussa?

Curiosity killed the cat, But satisfaction brought it back”.

Perinteisessä muodossa sananlasku pysähtyy kohtaan, jossa todetaan uteliaisuuden olevan pahasta. Mutta alkuperäinen lause kertoo täysin päinvastaista; uteliaisuuden tyydyttäminen voi jopa palauttaa katin kalman kourasta.

Toinen eläinkunnan faabeli kertoo linnusta ja madosta. Siinä aikainen lintu madon nappaa. Kun jälleen tarkastellaan alkuperäiskielen alkuperäistä versiota, asia kääntyy päälaelleen. Siinä madon kohtalo on pääosassa eli ”Early bird catches the worm,  but the early worm gets eaten”

”Aikainen lintu madon nappaa,  mutta aikainen mato tulee syötyksi”.

Kummallista.

Mutta otetaan vielä kolmas, niin kuva paljastuu kokonaisuudessaan.

”Great minds think alike, but fools seldom differ”. Lyhennetyssä muodossa rauhoitellaan sopulilauman jäsentä uskotellen hänen olevan suorastaan nero!

Kun katsellaan tämän hetken asenneilmapiiriä sananlaskujen valossa, muodostuu kuva yhteiskunnasta, jossa ei kannata olla edelläkävijä, ei kannata olla utelias eikä missään tapauksessa sovi ajatella muulla tavoin kuin toiset. Eli ihmisiä ohjataan kuuliaiseen orjamentaliteettiin. Poissa ovat uljaat tutkimusretkeilijät ja vuorten valloittajat. Tilalle on saatu vakuutusmatematiikkaa loistavasti ymmärtävä nyhverö.

Tämän salakavalan juonen takana on todennäisesti Deep Staten satanististen pedofiilien alajaosto, joka valmistelee ihmiskuntaa ensi tammikuussa tapahtuvaan Alienien maahanlaskuoperaatioon. 

Ihmiskunnan ajattelevat ja taistelevat uroot on eristetty toisistaan Covid-karanteeniin, jotta tehokasta vastarintaa ei saada muodostettua.

MEIDÄN ON PAKKO TAISTELLA MASKEJA VASTAAN!! EI ALISTUTA PLANDEMIKKIIN!! jOS RAKASTAT ET ROKOTA!! GIVE ME LIBERTY OR GIVE ME DEATH!!

No niin, kuulostiko tämä uskottavalta? Oletko valmis taisteluun? Todellisuudessa tässä tarinassa halusin osoittaa miten helppoa on luoda tyhjästä varsin uskottava salaliitto tyyliä QAnon.

Todellisuudessa vain yksi sananlaskuista, ”Curiosity killed the cat”, on ajansaatossa pätkäisty lyhyemmäksi.  Aikaisen madon syöminen taasen syntyi meemiksi vasta 2010-luvulla. Ja Great minds -rallatus on alunperinkin ollut humoristinen sanonta, ei elämän ohjenuora. Mutta sopivasti yhdisteltynä siitä saadaan pseudolooginen kokonaisuus todellisesta uhkakuvasta.

Ja tämä on todellinen eksistentiaalinen uhka. Tällä hetkellä Ihmiskunta saa kuituoptiikan täydeltä todelta vaikuttavia väitteitä ja uutisia. Valitettavasti aivot ei pysy mukana vauhdissa. Ei tunnu olevan aikaa miettiä ja kyseenalaistaa. 

Ai niin mikä viisaus piilee sanonnassa ”Minkä taakseen jättää sen edestään löytää?”? No sehän on tietysti vyö!!

Näihin Doomsday-tunnelmiin päätän lähetyksen. Rakas ystävä! Muista tarkistaa alkuperäiset lähdeviitteet, Jos uutinen kuulostaa oudolta, mieti mikä taho hyötyy. Follow the money. Muista, että päätelmäketju on yhtä vakuuttava kuin sen heikoin lenkki. Muista, ettet pysty erottamaan todellista videokuvaa synteettisestä. Valokuvasta puhumattakaan. Pyri aina tarkastamaan kansainväliset tärkeät uutiset myös paikallislähteistä, vaikka niilläkin on omat syynsä valehdella.

Mutta ettei maailma tunnu liian mustalta, kannattaa muistaa Amerikkalaisen näyttelijän, Ronald Reaganin seniili lausahdus Neuvostoliitosta:

”Trust, but verify”

PS. Jos kuitenkin tammikuussa näyttää siltä, että vihainen lauma Alieneita Tralfamadorista väijyy kuun takana, muistakaa tämä: CIA:lla on teknologia (koodinimi Blue Beam) jolla voidaan luoda uskottavia hologrammeja taivaalle. Samainen taho on ehdottanut (väitetysti) ns. False Flag -operaatiota, jossa alien-uhkalla perustellaan rankkoja poikkeustoimia, asevarustelun kiihdyttämistä jne. ”USA will rule in all domains, including Space” kuten oranssi juustonaksu sanoi…

Mindfulness ei tarkoita mietiskelyä eikä Mietiskely ole mietiskelyä

Olen meditoinut, eli paremmalla suomenkielellä sanottuna mietiskellyt yli 40 vuotta. Viime vuonna aloin viimein saada vähän ymmärrystä tähän hommaan. Annas kun kerron!


Mindfulness on ollut kovasti muodissa jo muutaman vuoden. Aluksi olin asiasta tosi innoissani. Vihdoinkin kaverit ymmärtää miksi istuskelen hissukseen vuodesta toiseen (toi meni jotenkin väärin, tai en siis istu vuosia, en ole tiibettilainen munkki, edes edellisestä elämästä)! Nyt ei rakas äitini ehkä pidä mua enää vinksahtaneena! Voi ihmispolon lapsellisuutta ja hyväuskoisuutta!


Joo, moni luki MeNaisista, miten TosiTV-tutut löysivät Merkityksen elämäänsä jollain HotYogaTelttaretkiretriitillä. Joku ehkä jopa kävi viikolopun kurssin Valamossa. Eikä valaistunut. Jotkut saattoivat jatkaa hetken aikaa. Ensin innokkaina raivasivat iltaansa tunnin vain itsellensä, sytyttivät kynttilän, ehkä suitsukkeen (Siitä tuli kyllä sanomista…). Sitten perjantaina ei ehtinytkään, kun telkkarista tuli se leffa. Ja eihän viikonloppuna tarvitse meditoida, kun on ihan rento jo muutenkin. Siis niinku viikonloppu, tajuutko? Jossain vaiheessa joogamatto siirtyi makkarin nurkasta autotalliin, suitsukkeet joku ilmeisesti heitti pois ja muutenkin unohtui pitikö sisään hegittää suun kautta, ulos nenän vai toisinpäin.


Olen vilpittömän iloinen, että monet uskaltautuivat kokeilemaan. Ja on mukava, että sinällään idioottimainen sana mindfulness vakiintui kieleen. On edes käsite jolla voidaan ymmärtää (väärin) mitä Mietiskely on. Nyt pitää enää tarkentaa mitä se oikeasti on. Iso askel on otettu, heavy lifting on tehty! 


Mindfulnessin Heavy Lifting – Retriitti! BonusExtra tunnilla handlaa Twiittaaminen KUIN TRUMP!”OnLine-Retriitin vetää NLP-Couch/Agronomi P. Rimilä


No niin, nyt kun olen pilkannut kaikkia, olette tietenkin valmiita kuulemaan TOTUUDEN!? Ei minulla tietenkään ole mitään totuutta. Olen tavallinen kuolevainen niinkuin sinäkin. Ainoa ero meissä ehkä on se, että olen epäonnistunut useammin kuin monet. Monilla tavoilla ja monista syistä. Voin kertoa mitä ei kannata yrittää. Ja mikä polku ainakin johtaa metsään eikä sieltä ulos.

  1. ” Tämä olisi pitänyt aloittaa 2v/10v/20v vuotta sitten!” Kiinalainen sananlasku kertoo, että paras päivä istuttaa puu on 20 vuotta sitten. Toiseksi paras päivä on tänään. Meditaatio on armollinen laji. B-junnu mietiskelijöistä ei tule ammattilaisia isona. Koskaan ei ole liian myöhä aloittaa.
  2. ”Anna ajatusten tulla mieleesi, sitten ne lipuvat pilven lailla pois” Eivät muuten perkele lipu! Ajatusten…ajattelu ei auta yhtään. Lipuilu alkaa vasta kun kykenet tiedostamaan ja todella ymmärtämään sielusi perustuksia nakertavat mätäpaiseet. Niiden puhkaisu vaatii aikaa, rehellisyyttä ja armoa. Salamankirkkaasti valaistuneista lauletaan legendoja. Meistä kummastakaan ei.
  3. ”Meditoin sitten kun on vähän parempi olo/lomalla/kun projekti on valmis”. Tuskin. Katso kohta 1. Meditointi auttaa aina! Vaikket tekisi oikeasti muuta kuin pitäisit suusi ja silmäsi kiinni 20 minuuttia!
  4. ”Mun täytyy vielä kokeilla tota Luolasukellus-meditaatiota, se oikeesti kuulostaa mun jutulta!” Väärin! Tekniikoissa 90% on yhteistä eikä sillä 10% ole mitään merkitystä. Asia on vähän samainen kuin terapioissa; tyylisuunnalla ei ole kauheasti väliä. Tulosta saadaan kun joku kuulee asiakkaan murheita ja hän itse on motivoitunut niitä setvimään.
  5. ”Kokeilen tätä meditaatiojuttua pari päivää/viikkoa/kuukautta, jatkan jos näkyy tuloksia!” Etkä jatka. Kun aloitat meditaation, ainoa tavoite minkä voit ja saat asettaa on seuraava: ”Tänään meditoin”. Ota sama tavoite huomenna. Ja jos kaikki menee hyvin, pystyt täyttämään tavoitteesi! Se on joka päivä haastavaa ja saat olla ylpeä saavutuksesta. Ajattele; Voit tuntea onnistumisen riemua usein! Varmasti tiedät miten harvinaista herkkua se on.

Meditaatio on vähän kuin mailiboxin hoitoa. Kun ensimmäisen kerran kurkkaat lapsena avaamaasi meiliosoitteeseen, sinne on kertynyt 54 873 lukematonta mailia. Siinä vierähtää eräskin hetki, ennen kuin pääset käsiksi kurantteihin asioihin. Ja jonain kauniina päivänä huomaat, että lukemattomien meilien määrä = 0. Silloin alkaa ajatukset ehkä lipumaan. Ehkä.


Ehkä huomaamatta olet pikkuhiljaa myös muuttunut. maltillisemmaksi. Kiltemmäksi ja ymmärtäväisemmäksi läheisiäsi kohtaan. Tai jotain muuta. Juuri tämä on suurin syy, miksi tavoitteiden asettaminen meditaatiossa on pöljää. Et kykene ennustamaan muutoksia mitä sinussa tapahtuu meditoinnin johdosta. Eikä meditointi ole koko maailma, sinun täytyy elää myös! Sekin vie sinua johonkin suuuntaan. Et voi asettaa tavoitetta, koska et voi tietää luontaista kasvupolkuasi. (Ks TYRI aiemmasta kirjoituksestani)


Jätin lopuksi oliivin Martiinilasiin. Nimittäin: näin vielä yli 40 vuoden meditaation jälkeenkin joudun, tai saan joka päivä päättää asettaa yhdeksi tavoitteeksi meditoida tänään. Ja joka päivä siitä on hyötyä ja iloa! 


Tämmöisiä tänään mietiskelin 🙂

TYRIen kohti onnen auvoa

Mahtaako johtua siitä, että joudun jonkin verran tekemään työtä onneni eteen, että olen niin onnellinen!? Ehkä muistihäiriö ehkäisee muistamasta häiriön ja vaikeudet? Ehkä kroonisten kipujen tukahduttaminen boostaa serotoniinituotantoa epänormaalille tasolle?En tiedä. Mutta joitain onnellisuuden mahdollisuuksista tunnun vahingossa löytäneen.

Koska mikään ei ole ole todellista ilman nimeä, keksin äsken elämänviisausmottosanalaskucopingmindfulnesslyhenteen; Se on TYRI.

  • Tajua, millainen todellisuudessa olet sisimmältäsi
  • Ymmärrä ja hyväksy se
  • Ryhdy rakentamaan polkua sellaiseksi kuin voit tulla
  • Irrottaudu tästä. Sinä et ole vain henkinen tavoitteesi!

Minusta tämä systeemi on niin yksinkertainen, että sen täytyy olla nerokas! Jatkokursseja ja yksityisopetusta tarjolla, kunhan ensin löydän ratkaisun nälänhätään, parannan syövän, puhkun kasvihuonekaasut Marsiin (ja Terraformaan sen samalla) ja ratkaisen miksi naiset ovat sieltä ja miehet Venuksesta. Vai oliko se toisinpäin🧐🤔

Mutta ennenkuin alat TYRIä, muista olla ottamatta itseäsi tai henkistä kasvua liian vakavasti! Zen -mestarit ja Dalai Lama ovat ymmärtääkseni varsin lungeja heppuja! Iltasella Sakea ryypiskellessään rinzain pääjehut keksivät piruillessaan metkoja Kōaneita, kuten ”Mikä on yhden käden taputuksen ääni?”, tai vastaavat ”Ei” oppilaan tiedustellessa vilpittömästi minkälainen on koiran Buddha-luonne. Ja nauraa räkättävät partaansa.

Koitan olla kiltimpi kuin he, laitan tähän askelmiksi muutamia, varmasti plagioituja ajatuksenjuoksuja:

  • Kannattaa mielummin sytyttää kynttilä kuin kiroilla pimeyttä.
  • Paras aika istuttaa puu on 20 vuotta sitten. Toiseksi paras hetki on tänään.
  • Mielummin möksä missä voi nauraa, kuin palatsi missä itkettää.

Elämä on lyhyt ja ihana! Sitä voi vain ihastella, sen loppumista ei edes huomaa!

Katso hypähtelevää neidonkorentoa!
Jopa sammakon suu
Roikkuu auki hämmennyksestä.

Oletko muuten jo syönyt aamupuurosi? Sitten sinun pitää huuhdella puurolautasesi. Puuro on ravitsevaa ja hyvää lämpimänä. Mutta kylmä, kokkareinen kaurapuuronjämä on vain äklöä. Samalla tavalla muista pyyhkiä menneisyyden jättämät turhat tuhnut mielestäsi. Koko ajan, joka päivä. Minulle tämä on ehkä helpompaa kuin muille, oma hyytelömäinen NRAM-muistini kun buuttaa joka minuutti. Mutta silti minun pitää joka aamu meditoida, jotta voin kohdata päivän uutena ilman eilisen taakkaa!

Se että voit elää huomenna iloista elämää johtuu päätöksistä, jotka teet tänään.

Minulta on montaa kertaa kysytty, teinkö mielestäni oikean päätöksen kun en ottanut vastaan tarjottua työpaikkaa, joka olisi vaatinut muuttoa San Diegoon.  Kun mietin asiaa nyt, se oli ehdottomasti oikea päätös. Mutta aina se ei ole tuntunut siltä. Siksi haluan selittää sinulle oman ajattelutapani nykyään. Ja samalla ajattelin antaa sinulle vapautuksen menneisyyden jossittelusta.

Meillä ihmisillä tuppaa olemaan paha tapa palata menneeseen ja aloittaa ”mitä jos”-pohdinta. Harvoin, jos koskaan siitä seuraa mitään hyvää. Yleensä onnistumme löytämään omista ja muiden päätöksistä ihan järkyttäviä virheitä. ”Miten ihmeessä Mirkku kuvitteli onnistuvansa…”. ”Miten olin niin tyhmä että kuvittelin pystyväni…”. Aina löytää polkuja joita ei valittu, jotka jälkikäteen näyttävät niin paljon paremmilta; nasevia lauseita jotka olisi pitänyt räväkästi iskeä päin naamaa; Parempia käyttökohteita rahalle.

Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että sinulla on kaikki tieto mitä tarvitset suunnistaaksesi kohti parasta mahdollista tarjolla olevaa suuntaa. Voit myöhemmin oppia jotain, jonka nojalla joudut kyseenalaistamaan päätöksesi. Mutta ilman alkuperäistä päätöstäsi et olisi saanut sitä tietoa! Päätöspolun kävely vasta luovuttaa tiedon sinulle. Kokemusta ei voi ostaa. Ei kirjoja lukemalla opi uimaan.

Toisin sanoen turha jäädä nysväämään, jokainen hetki tuo mukanaan mahdollisuuden päätöksentekoon. Kun TYRIt, muista mitä kaikkea uutta opit matkallasi turpa edellä turpeeseen!

Ennen kaikkea, hauskaa viikonloppua Kvakkulasta! Ja nauru pidentää ikää! Harmittaa, etten ole kuullut hyviä vitsejä miesmuistiin. Siihen olisi hyvä päättää…no, täytyy turvautua vanhaan: Mitä astronautti sanoi tavatessaan luurangon kuussa?

”Mitä kuuluu” heh…

Kuuton taivas eiliseltä

Muistivammaisen muistitekniikka; Tai minä, Feynmann ja kvanttifysiikka

Olipas pöyhkeä otsikko! Täytyy vissiin koittaa viisastella sen edestä. Tarkoituksena on oikeastaan saada ajatukset pois USAn vaaleista, jotka eivät menneet ihan niin kuin olisin toivonut. Ei tullut maanvyöryvoittoa, vaan kuten kongressivaaleissa 2018, Demokraattien voitto hiljaa hivuttamalla.

Mutta asiaan! Tieto on voimaa, sanotaan. Mun mielestä asia ei ole ihan näin suoraviivainen. Kun luet artikkelin, kirjan, katsot dokumentin, saat siitä informaatiota. Mutta vasta kun käytät tätä tietoa aktiivisesti, se muuttuu itseäsi hyödyttäväksi omaisuudeksi. Tai voimaksi, jos sellainen sinua kiihoittaa. Muuten lukuharrastuksesi on viihdettä, missä ei tosiaankaan ole mitään vikaa!

Koska minun on vaikea muistaa mitään, käytän kaikenlaisia konsteja, ei niinkään opiskellakseni, vaan saadakseni jotain irti artikkeleista ja dokkareista mitä kulutan. Kirjoja en ole oikein pystynyt lukemaan sairastumiseni jälkeen. En edes tajunnut käyttäväni mitään tekniikkaa, ennen kuin törmäsin juttuun Bill Gatesistä. Sattumoisin Bill tykkää hurjasti Richard P. Feynmannista niinkuin minäkin!

Tohtori Feynmann, otaksun.

Dick Feynmannia sanottiin ”Suureksi Selittäjäksi” koska hän osasi niin ymmärrettävästi selittää hullun vaikeita asioita. Kvanttifysiikka oli hänen alaansa, Nobelin arvoisesti siinä puuhasti, joten tajuat minkä vaikeusasteen asioista oli kyse. Hänen mukaansa nimetty Feynmann-teknikka ei käsittääkseni lainaa Dickiltä muuta kuin nimen ja yksinkertaisuuden. Olen lukenut aikanaan suurimman osan hänen teoksistaan, enkä kyllä sieltä muistaakseni (heh…) tätä tekniikkaa poiminut. Mutta todennäköisesti olen väärässä. Mies kun oli, paitsi fyysikko myös oiva tiirikka-pepe, samba-perkussionisti, naisen mielenkiinnon herättämisen tutkija ja filatelisti. Miksi ei pedagokikin?!

Tämä tekniikka on niin simppeli, että aloin toimia tekniikan mukaisesti vahingossa. Mutta pedagokit (onkohan tämä edes oikea sana? Alkaa maistua oudolta…) ovat tutkimuksissaan todenneet homman erittäin tehokkaaksi.

Ja tässä tekniikka:

  1. Luettuasi kirjan tms., jonka haluat muistaa, ota muistiinpanovälineet ja kirjoita otsikoksi kirjan nimi.
  2. Tee muistiinpanot kuten kirjoittaisit asiasta mitään tietämättömälle teinille
  3. Kun törmäät asioihin, jotka on vaikea selittää yksinkertaisesti, lue/katso kohta toiseen kertaan ja yritä yksinkertaistaa uudestaan
  4. Halutessasi, yksinkertaista vielä vähän.

Ei ole vaikeeta, eikä vie paljon aikaa, mutta auttaa minua muistamaan. Ja ompahan myös muistiinpanot, joihin palata! Ole kuitenkin varovainen; Kuten eräs Bernin patenttitoimiston 3. Tason tarkastaja (kiitos Minkkinen). sanoi: ”Yksinkertaista asiat niin pitkälle kuin mahdollista, mutta ei pidemmälle!”. Todellakin, jos asioita vie liian pitkälle, alkaa totuuden monimuotoisuus kadota. Silloin yksinkertaistaminen muuttuu valheelliseksi sanitoimiseksi. Pidä varasi!!

Toivottavasti osasin selittää asian tarpeeksi yksinkertaisesti! Hauskaa päivänjatkoa Kvakkulasta!

The Poem of Unspeakable Horror

Sunlight in your bedroom wall
makes room safe and sound.
But moonless nights, (aren't they all)
Sure can hide Hellhound!
You slowly turn your head to peek,
behind that curtain dark and bleak.
There must be something lurking there
a hippogriff or a hungry bear!
No such luck, your guest tonight,
comes not from reality
no simple fright
Do you remember nights of yore
When strangler-slashers spilled the gore?
Or trying in vain to flee the house
Engulfed in flames,  lit up blouse?
But this is not a night of survival
it would be too easy to face such a rival.
no, your foe of this night of dread
will not leave your skin totally shred.
Instead you must fight for the ultimate goal
if you lose you forfeit your immortal soul
in dream you are seeking your beloved child
again this same funhouse, night after night.
I know it is my fault if she can't find home
it is this dark reason why alone I must roam
this carnival of horrors that my mistakes built
I will not survive this soul crushing guilt!  
The night grows dark,
silent amusment park
Blond hair of my daughter,
'Tis time for my slaughter.

Olen

  • Nähnyt tässä elämässä kaiken, mitä voi kohtuudella toivoa.
  • Juossut Tyynenmeren molemmilla laidoilla
  • Mennyt Vapaudenpatsaan ympäri helikopterilla ja laivalla
  • Kiivennyt vuorelle Uudessa Seelannissa
  • Mennyt metroon Pariisissa
  • Subwayhin Helsingissä
    • Dominoon Reykjavikissa
    • KFChen Amsterdamissa
    • Ja Tokiossa
    • Ja päin vittua usein.
  • Olen Vihannut
    • Rakastanut
    • Tykännyt
    • Ihastunut
    • Tappanut
  • Ollut synnytyksessä
    • Halveksinut
  • Tuntenut ylpeyttä
  • Tuntenut Syyllisyyttä
  • Tuntenut kateutta
    • Mustasukkaisuutta
    • Omistushalua
    • Himoa
    • Inhoa
    • Välinpitämättömyyttä
  • Olen esiintynyt yli 200 kertaa
  • Esiintynyt YKn pääsihteerin kanssa New Yorkissa
    • Kodittomien kanssa Pariisissa
    • Poikani kanssa mökillä
    • Vaimoni kanssa rannalla
  • Olen rakastellut itseni kanssa vankilassa
  • Olen itkenyt aiheesta
  • Ollut itkemättä vaikka olisi pitänyt
  • Yrittänyt usein parhaani
  • Väsynyt yrittäjyyteen
  • Kuollut sairaalassa
    • Teho-osastolla
    • Ambulanssissa
  • Elänyt turhaan
  • Tuhlannut aikaa
  • Ansainnut mitä olen saanut
  • Pyytänyt mitä en ole ansainnut
  • Kieltänyt kun olisin halunnut antaa
  • Vienyt vaikka olisi pitänyt seurata
  • Jatkanut vaikka olisin halunnut jo lopettaa
  • Ja jatkanut
  • Jatkanut.
  • Loppu

Muistihäiriöisen miehen muijan muistiinpanoja (Osa II tai jotain)

Tässä ja nyt, nykyajan mantra, jota kaikki gurut hokevat. Meillä ei ole muuta kuin tämä hetki, he sanovat vakaalla, vuosituhansien viisaudesta kumpuavalla äänellään. Suurin osa ihmisistä elää menneisyydessä tai tulevaisuudessa, kun ainoa mikä merkitsee on tämä hetki, sillä muuta meillä ei ole.

Se on totta.
 
Mutta tervetuloa aamukahville kanssamme. Kerro kipeimmät muistosi. Mieheni voi kuunnella sinua. Mutta kun aamukahvi on juotu ja aikaa kulunut muutamia nyt-hetkiä, niin palataanpa aamuisiin keskusteluihin. Ai niin, anteeksi. Hän ei muista mitä olet puhunut. Hän ei muista, että olit kanssamme aamukahvilla. Hän ei välttämättä edes muista kuka olet, vaikka olisitkin tuttu.  Anteeksi, älä pahastu. Kyllä sinä olet olemassa vaikka hän ei muistakaan, että sinä olet. Sitä paitsi kipeät muistosihan juuri lakkasivat olemasta. Eikö sinun pitäisi olla onnellinen? Miksi itse et voi unohtaa niitä?
 
Jos istuisit riittävän monta aamua, voisi muistijälki olla vahvempi. Sinusta tulisi rutiinia. Se on helpompi muistaa, kun se toistuu aina ja ikuisesti. Mutta senkin saattaa unohtaa joinain sattumanvaraisina päivinä.

Tottakai on kirkkaita hetkiä. Niitä jotka piirtyvät satunnaisista syistä syvemmälle muistin syövereihin. Tottakai sinä olet olemassa, vaikka hän ei muistaisi sinua. Eikä sitä muutenkaan kannata nyt sen varaan laskea, että joku muistaa sinut. Liian heiveröistä.
 
Helpottavinta tässä on, että minäkin olen alkanut unohtaa asioita, kokonaisia vyyhtejä tapahtumia. Unohdun monta kertaa myös ajatuksiini enkä oikein osaa sieltä pois. Mieleni on alkanut metsittymään. Nojaan tukevaa haavan runkoa vasten ja kuuntelen kuinka lehdet liplattavat tuulessa. Melkein kuin yläpuolellani olisi meri ja minä sen pohjassa. Vedän syvään henkeä, mutta en huku.

En minä valita. Kuulostaako tämä siltä? En tosiaankaan valita. Haluan vain, että joku lukee tämän. Ja ymmärtää, että gurut puhuvat mitä puhuvat. Ja että jonain kauniina päivänä sairaus, bakteeri, virus, geenivirhe, kompastuminen omiin jalkoihin ja läts voi tehdä sen mitä toiset tavoittelevat vuosikymmenten ajan. Valaisee sinut elämään tässä ja nyt.

Kirjoittanut Ansku, joka just nyt elelee jossain päin universumia elämänsä suuren rakkauden ja sielunkumppaninsa Kvakun kanssa. Ja joka usein ihan urakalla märehtii menneen talven murheita ja haaveilee tulevista ja harjoittaa kundaliinijoogaa nivelrikkoiset polvet onnesta paukkuen.

Ansku on ihan Namaste

Tarina siitä, miten Suomi jaksaa auttaa . Eli oodi Kirjastotädeille!

Viime viikolla oli suomalaisen kirjallisuuden päivä. Yleensä tällaiset pyhät, itsenäisyyspäivää lukuun ottamatta ei juurikaan minua heilauta. Tällä kertaa osuma oli hyvä, siitä lähti liikkeelle tapahtumien ketju, jossa sain huomata hyvin konkreetilla tavalla Suomen olevan edelleen oikein hyvä maa.

Tekniikka ei tee maastamme hyvää, ihmiset tekevät. Ihmiset, jotka uupumuksesta piittaamatta auttavat. ”Kirjastotädit” !!(silläkin uhalla, että syytetään sukupuolistamisesta. Kirjastotäti on ollut mun elämässä yhtä läheinen kuin kummitäti. Moi Tuula😁).

Miten mikään ei olisi ollut mahdollista ilman Annika Savilampea!

Hesarista huomasin, että on kirjallisuuden päivä. Lähdin ajelehtimaan intuition poluille. Ensin Aleksis Kivestä, hänen muotokuvansa liian vanhasta ukosta; Lapinlahden hoitokäytännöista 1800-luvulla; Tulenkantajista ja Waltarista. Miten tapasin kerran risteilyllä Waltarin juoksupojan, joka kertoi millaista oli juosta uusia repliikkejä Komisaario Palmu -leffan kuvauksiin ja Mikalle takaisin. Tajusin miten pitkä aika on siitä, kun viimeksi luin kirjan suomeksi. Se oli ennen sairastumistani.  Paljon ennen.

En oikein pysty enää lukemaan kirjoja. Kun ei ole muistia, on fiktiivisen kirjan lukeminen yllättävän työlästä. Siinä kun ei ole usein mitään logiikkaa, suuri osa asioista on keksittyä. Asioita, joita ei voi mitenkään järkeillä, ne on pakko muistaa. Suola on yllättävä käänne, ei suinkaan turvallinen polku. Juuri tämä työläys on vienyt niistä nautinnon minulta. Nautin kuitenkin suunnattomasti Suomen kielestä. Nyt ollaan pääsemässä asiaan!

Olen lukenut koko Waltarin tuotannon (en tietenkään kaikkia monografioita, joista on vain yksittäiskappaleita), monet kirjoista useaan kertaan. Ja nautin suunnattomasti Waltarin kielenkäytöstä! Suunnitelma oli valmis: hommaan Mikael Karvajalan äänikirjana! Jostain syystä tämän trilogian muistan vieläkin hyvin, Mikael Hakimin tarinan loppuun saakka. Ei tarvitse painiskella juonen kanssa, muistan sen. Ja Waltari käyttää tunnettua historiaa ja oikeita paikkoja tarinassaan, ei tarvitse painaa mieleen jotain PsykoHistorioitsien kotiplaneettoja!

Sanoista tekoihin, Audible auki ja hakemaan! Ja pettymys! Ei yhtään Waltaria suomeksi maailman suurimmasta äänikirjakaupasta. Minulla on parisensataa Audible-kirjaa, kaikki englanniksi. En ole jostain syystä lukenut uusia suomalaisia kirjailijoita, en ole n iitä sairaanakaan osannut kaivata. Haluan ymmärtää kirjat niin kuin kirjailija on tarkoittanut. Opettelin espanjaa Pablo Nerudan takia, japania yritin Go Rin No Sho takia, Hesseä saksaksi. Raamatun luin toistamiseen King James-versiona englanniksi, koska se on vanhin saatavilla oleva. Mutta tuoreita Suomi-kirjailijoita en aikanaan löytänyt.

gorinnosho

Mikähän sivujuonne tämä taas oli?? Piti puhumani siitä seuraavasta linkistä DuckDuckGo-sivulla. Se oli linkki Karvajalka-äänikirjaan! Hop, sivulle! Ja Hip, lukem…..Celia?? ”Lataa Pratsam Reader”??! Oookkei…

Tutkailun jälkeen löysin tiedon, jonka mukaan minulla olisi, muistivammani takia oikeus kyllä ”lainata” äänikirjoja. Kunhan ottaisin mukaan kirjastokorttini ja käväisisin paikallisessa kirjastossa. Joo.

Ei ole kirjastokorttia. Olen karanteenissa. Ja Celia lupaa avata palvelun yhden arkipäivän kuluttua. Nyt on lauantai. Tunnen kuinka Härmäläinen Hurmokseni valuu punteista ulos kuin ektoplasma kirjaston seinältä…

Kävin kävelyllä. Siis äsken. Ja silloin launtainakin olisin mennyt, mutta olin tosiaan kipeä ja karanteenissa (sain tulokset eilen, negatiivinen). Siinä määrin kovasti halusin kuitenkin kuulla Waltarin eepoksia, että lähetin Celiaan mailin ja kysyin mitä tehdä. Ja, kuten minulle tyypillistä, unohdin asian. Kunnes.

Maanantai-aamuna sain Sirpa Padatsulta ystävällisen kirjeen, jossa hän sanoi ettei kannata lannistua! Jotkut kirjastot ovat luvanneet avata palvelun uusille asiakkaille puhelimessa näin Korona-aikaan! Ja pikainen puhelu sivukirjastoomme varmisti, että oma kirjasto on yksi näistä!

Ja seuraavassa seikkaperäinen ohje, miten sinäkin voit päästä palvelun piiriin! On vain muutamia reunaehtoja: sinulla pitää olla jokin lukemista haittaava ominaisuus.

1. Soita kirjastosi neuvontaan ja kysy avaisivatko he Celianetin palvelun sinulle. On hyvä jos sinulla on kirjastokortti, mikäli ei, valmistaudu todistamaan henkilöllisyytesi. Pyydä kirjastohenkilöltä kauniisti josko hänellä olisi jossain kohtaa päivää 5 minuuttia aikaa. Kerro haluavasi celian asiakkuuden, pyydä kirjastohenkilön mailiosoite.

2. Hyvissä ajoin ennen sovittua aikaa lähetä kirjastoon maili, jossa on nimesi, osoite, puhelinnumero, henkilötunnus, kuva kirjastokortista ja invakortista.

3. Sovittuna ajanhetkenä käy kirjastotyöntekijän kanssa Celian lomake läpi. Teidän täytyy olla yht’aikaa linjoilla, koska mukana on kysymyksiä (esim. Tietosuoja, viestintä), joihin on sinulta saatava vastaus.

4. Lataa joko Play-kaupasta tahi iPuodista applikaatio ’Pratsam Reader’

5. Antamaasi sähköpostiosoitteeseen on tällä aikaa tullut Celianetista ns. Turvaviesti. Voit avata tällaisen viestin vain yhdellä laitteella! Älä hämäänny! Viestissä on tunnuksesi ja salasanasi palveluun. ota talteen! Saat toisenkin viestin, siinä on Pratsa-appin tunnarit. Talteen!

6. Mene selaimella osoitteeseen https://celianet.fi . Hae haluamasi kirja, kirjaudu sisään Celianet-tunnareilla! Nyt voit lainata kirjan.

7. Avaa Pratsam Reader ja valitse ensimmäisenä sivulla oleva Celia. Syötä tunnus ja salasana siten kun ne viestissä lukevat. Siis Pratsam reader-tunnarit!

8. Kirjasi on jo sinua odottamassa! Nauti!!!

Minulle se, että pääsin tähän ”nauti-osioon” palautti mut suoraan Oulunkylän kirjastoon. Jokaviikkoiselle pyhiinvaellukselle kirjarepun kanssa. Ystävällisesti ja rauhallisesti Annika kävi läpi lomaketta puhelimessa. Hänen takanaan kuitenkin näin pitkän jonon ystävällisesti hymyileviä kasvoja. He eivät koskaan olleet kiukkuisia, vaikka kello olisi ollut 5 yli kahdeksan, silti he avasivat vielä viimeisenkin kirjan takakannen ja kuvasivat sen, työnsivät koko pinon minulle.

”Ole hyvä, nähdäänkö taas ensi viikolla?”

”Tottakai! Kiitti!”

Kiitos.

%d bloggaajaa tykkää tästä: