TYRIen kohti onnen auvoa

Mahtaako johtua siitä, että joudun jonkin verran tekemään työtä onneni eteen, että olen niin onnellinen!? Ehkä muistihäiriö ehkäisee muistamasta häiriön ja vaikeudet? Ehkä kroonisten kipujen tukahduttaminen boostaa serotoniinituotantoa epänormaalille tasolle?En tiedä. Mutta joitain onnellisuuden mahdollisuuksista tunnun vahingossa löytäneen.

Koska mikään ei ole ole todellista ilman nimeä, keksin äsken elämänviisausmottosanalaskucopingmindfulnesslyhenteen; Se on TYRI.

  • Tajua, millainen todellisuudessa olet sisimmältäsi
  • Ymmärrä ja hyväksy se
  • Ryhdy rakentamaan polkua sellaiseksi kuin voit tulla
  • Irrottaudu tästä. Sinä et ole vain henkinen tavoitteesi!

Minusta tämä systeemi on niin yksinkertainen, että sen täytyy olla nerokas! Jatkokursseja ja yksityisopetusta tarjolla, kunhan ensin löydän ratkaisun nälänhätään, parannan syövän, puhkun kasvihuonekaasut Marsiin (ja Terraformaan sen samalla) ja ratkaisen miksi naiset ovat sieltä ja miehet Venuksesta. Vai oliko se toisinpäin🧐🤔

Mutta ennenkuin alat TYRIä, muista olla ottamatta itseäsi tai henkistä kasvua liian vakavasti! Zen -mestarit ja Dalai Lama ovat ymmärtääkseni varsin lungeja heppuja! Iltasella Sakea ryypiskellessään rinzain pääjehut keksivät piruillessaan metkoja Kōaneita, kuten ”Mikä on yhden käden taputuksen ääni?”, tai vastaavat ”Ei” oppilaan tiedustellessa vilpittömästi minkälainen on koiran Buddha-luonne. Ja nauraa räkättävät partaansa.

Koitan olla kiltimpi kuin he, laitan tähän askelmiksi muutamia, varmasti plagioituja ajatuksenjuoksuja:

  • Kannattaa mielummin sytyttää kynttilä kuin kiroilla pimeyttä.
  • Paras aika istuttaa puu on 20 vuotta sitten. Toiseksi paras hetki on tänään.
  • Mielummin möksä missä voi nauraa, kuin palatsi missä itkettää.

Elämä on lyhyt ja ihana! Sitä voi vain ihastella, sen loppumista ei edes huomaa!

Katso hypähtelevää neidonkorentoa!
Jopa sammakon suu
Roikkuu auki hämmennyksestä.

Oletko muuten jo syönyt aamupuurosi? Sitten sinun pitää huuhdella puurolautasesi. Puuro on ravitsevaa ja hyvää lämpimänä. Mutta kylmä, kokkareinen kaurapuuronjämä on vain äklöä. Samalla tavalla muista pyyhkiä menneisyyden jättämät turhat tuhnut mielestäsi. Koko ajan, joka päivä. Minulle tämä on ehkä helpompaa kuin muille, oma hyytelömäinen NRAM-muistini kun buuttaa joka minuutti. Mutta silti minun pitää joka aamu meditoida, jotta voin kohdata päivän uutena ilman eilisen taakkaa!

Se että voit elää huomenna iloista elämää johtuu päätöksistä, jotka teet tänään.

Minulta on montaa kertaa kysytty, teinkö mielestäni oikean päätöksen kun en ottanut vastaan tarjottua työpaikkaa, joka olisi vaatinut muuttoa San Diegoon.  Kun mietin asiaa nyt, se oli ehdottomasti oikea päätös. Mutta aina se ei ole tuntunut siltä. Siksi haluan selittää sinulle oman ajattelutapani nykyään. Ja samalla ajattelin antaa sinulle vapautuksen menneisyyden jossittelusta.

Meillä ihmisillä tuppaa olemaan paha tapa palata menneeseen ja aloittaa ”mitä jos”-pohdinta. Harvoin, jos koskaan siitä seuraa mitään hyvää. Yleensä onnistumme löytämään omista ja muiden päätöksistä ihan järkyttäviä virheitä. ”Miten ihmeessä Mirkku kuvitteli onnistuvansa…”. ”Miten olin niin tyhmä että kuvittelin pystyväni…”. Aina löytää polkuja joita ei valittu, jotka jälkikäteen näyttävät niin paljon paremmilta; nasevia lauseita jotka olisi pitänyt räväkästi iskeä päin naamaa; Parempia käyttökohteita rahalle.

Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että sinulla on kaikki tieto mitä tarvitset suunnistaaksesi kohti parasta mahdollista tarjolla olevaa suuntaa. Voit myöhemmin oppia jotain, jonka nojalla joudut kyseenalaistamaan päätöksesi. Mutta ilman alkuperäistä päätöstäsi et olisi saanut sitä tietoa! Päätöspolun kävely vasta luovuttaa tiedon sinulle. Kokemusta ei voi ostaa. Ei kirjoja lukemalla opi uimaan.

Toisin sanoen turha jäädä nysväämään, jokainen hetki tuo mukanaan mahdollisuuden päätöksentekoon. Kun TYRIt, muista mitä kaikkea uutta opit matkallasi turpa edellä turpeeseen!

Ennen kaikkea, hauskaa viikonloppua Kvakkulasta! Ja nauru pidentää ikää! Harmittaa, etten ole kuullut hyviä vitsejä miesmuistiin. Siihen olisi hyvä päättää…no, täytyy turvautua vanhaan: Mitä astronautti sanoi tavatessaan luurangon kuussa?

”Mitä kuuluu” heh…

Kuuton taivas eiliseltä

Muistivammaisen muistitekniikka; Tai minä, Feynmann ja kvanttifysiikka

Olipas pöyhkeä otsikko! Täytyy vissiin koittaa viisastella sen edestä. Tarkoituksena on oikeastaan saada ajatukset pois USAn vaaleista, jotka eivät menneet ihan niin kuin olisin toivonut. Ei tullut maanvyöryvoittoa, vaan kuten kongressivaaleissa 2018, Demokraattien voitto hiljaa hivuttamalla.

Mutta asiaan! Tieto on voimaa, sanotaan. Mun mielestä asia ei ole ihan näin suoraviivainen. Kun luet artikkelin, kirjan, katsot dokumentin, saat siitä informaatiota. Mutta vasta kun käytät tätä tietoa aktiivisesti, se muuttuu itseäsi hyödyttäväksi omaisuudeksi. Tai voimaksi, jos sellainen sinua kiihoittaa. Muuten lukuharrastuksesi on viihdettä, missä ei tosiaankaan ole mitään vikaa!

Koska minun on vaikea muistaa mitään, käytän kaikenlaisia konsteja, ei niinkään opiskellakseni, vaan saadakseni jotain irti artikkeleista ja dokkareista mitä kulutan. Kirjoja en ole oikein pystynyt lukemaan sairastumiseni jälkeen. En edes tajunnut käyttäväni mitään tekniikkaa, ennen kuin törmäsin juttuun Bill Gatesistä. Sattumoisin Bill tykkää hurjasti Richard P. Feynmannista niinkuin minäkin!

Tohtori Feynmann, otaksun.

Dick Feynmannia sanottiin ”Suureksi Selittäjäksi” koska hän osasi niin ymmärrettävästi selittää hullun vaikeita asioita. Kvanttifysiikka oli hänen alaansa, Nobelin arvoisesti siinä puuhasti, joten tajuat minkä vaikeusasteen asioista oli kyse. Hänen mukaansa nimetty Feynmann-teknikka ei käsittääkseni lainaa Dickiltä muuta kuin nimen ja yksinkertaisuuden. Olen lukenut aikanaan suurimman osan hänen teoksistaan, enkä kyllä sieltä muistaakseni (heh…) tätä tekniikkaa poiminut. Mutta todennäköisesti olen väärässä. Mies kun oli, paitsi fyysikko myös oiva tiirikka-pepe, samba-perkussionisti, naisen mielenkiinnon herättämisen tutkija ja filatelisti. Miksi ei pedagokikin?!

Tämä tekniikka on niin simppeli, että aloin toimia tekniikan mukaisesti vahingossa. Mutta pedagokit (onkohan tämä edes oikea sana? Alkaa maistua oudolta…) ovat tutkimuksissaan todenneet homman erittäin tehokkaaksi.

Ja tässä tekniikka:

  1. Luettuasi kirjan tms., jonka haluat muistaa, ota muistiinpanovälineet ja kirjoita otsikoksi kirjan nimi.
  2. Tee muistiinpanot kuten kirjoittaisit asiasta mitään tietämättömälle teinille
  3. Kun törmäät asioihin, jotka on vaikea selittää yksinkertaisesti, lue/katso kohta toiseen kertaan ja yritä yksinkertaistaa uudestaan
  4. Halutessasi, yksinkertaista vielä vähän.

Ei ole vaikeeta, eikä vie paljon aikaa, mutta auttaa minua muistamaan. Ja ompahan myös muistiinpanot, joihin palata! Ole kuitenkin varovainen; Kuten eräs Bernin patenttitoimiston 3. Tason tarkastaja (kiitos Minkkinen). sanoi: ”Yksinkertaista asiat niin pitkälle kuin mahdollista, mutta ei pidemmälle!”. Todellakin, jos asioita vie liian pitkälle, alkaa totuuden monimuotoisuus kadota. Silloin yksinkertaistaminen muuttuu valheelliseksi sanitoimiseksi. Pidä varasi!!

Toivottavasti osasin selittää asian tarpeeksi yksinkertaisesti! Hauskaa päivänjatkoa Kvakkulasta!

The Poem of Unspeakable Horror

Sunlight in your bedroom wall
makes room safe and sound.
But moonless nights, (aren't they all)
Sure can hide Hellhound!
You slowly turn your head to peek,
behind that curtain dark and bleak.
There must be something lurking there
a hippogriff or a hungry bear!
No such luck, your guest tonight,
comes not from reality
no simple fright
Do you remember nights of yore
When strangler-slashers spilled the gore?
Or trying in vain to flee the house
Engulfed in flames,  lit up blouse?
But this is not a night of survival
it would be too easy to face such a rival.
no, your foe of this night of dread
will not leave your skin totally shred.
Instead you must fight for the ultimate goal
if you lose you forfeit your immortal soul
in dream you are seeking your beloved child
again this same funhouse, night after night.
I know it is my fault if she can't find home
it is this dark reason why alone I must roam
this carnival of horrors that my mistakes built
I will not survive this soul crushing guilt!  
The night grows dark,
silent amusment park
Blond hair of my daughter,
'Tis time for my slaughter.

Olen

  • Nähnyt tässä elämässä kaiken, mitä voi kohtuudella toivoa.
  • Juossut Tyynenmeren molemmilla laidoilla
  • Mennyt Vapaudenpatsaan ympäri helikopterilla ja laivalla
  • Kiivennyt vuorelle Uudessa Seelannissa
  • Mennyt metroon Pariisissa
  • Subwayhin Helsingissä
    • Dominoon Reykjavikissa
    • KFChen Amsterdamissa
    • Ja Tokiossa
    • Ja päin vittua usein.
  • Olen Vihannut
    • Rakastanut
    • Tykännyt
    • Ihastunut
    • Tappanut
  • Ollut synnytyksessä
    • Halveksinut
  • Tuntenut ylpeyttä
  • Tuntenut Syyllisyyttä
  • Tuntenut kateutta
    • Mustasukkaisuutta
    • Omistushalua
    • Himoa
    • Inhoa
    • Välinpitämättömyyttä
  • Olen esiintynyt yli 200 kertaa
  • Esiintynyt YKn pääsihteerin kanssa New Yorkissa
    • Kodittomien kanssa Pariisissa
    • Poikani kanssa mökillä
    • Vaimoni kanssa rannalla
  • Olen rakastellut itseni kanssa vankilassa
  • Olen itkenyt aiheesta
  • Ollut itkemättä vaikka olisi pitänyt
  • Yrittänyt usein parhaani
  • Väsynyt yrittäjyyteen
  • Kuollut sairaalassa
    • Teho-osastolla
    • Ambulanssissa
  • Elänyt turhaan
  • Tuhlannut aikaa
  • Ansainnut mitä olen saanut
  • Pyytänyt mitä en ole ansainnut
  • Kieltänyt kun olisin halunnut antaa
  • Vienyt vaikka olisi pitänyt seurata
  • Jatkanut vaikka olisin halunnut jo lopettaa
  • Ja jatkanut
  • Jatkanut.
  • Loppu

Muistihäiriöisen miehen muijan muistiinpanoja (Osa II tai jotain)

Tässä ja nyt, nykyajan mantra, jota kaikki gurut hokevat. Meillä ei ole muuta kuin tämä hetki, he sanovat vakaalla, vuosituhansien viisaudesta kumpuavalla äänellään. Suurin osa ihmisistä elää menneisyydessä tai tulevaisuudessa, kun ainoa mikä merkitsee on tämä hetki, sillä muuta meillä ei ole.

Se on totta.
 
Mutta tervetuloa aamukahville kanssamme. Kerro kipeimmät muistosi. Mieheni voi kuunnella sinua. Mutta kun aamukahvi on juotu ja aikaa kulunut muutamia nyt-hetkiä, niin palataanpa aamuisiin keskusteluihin. Ai niin, anteeksi. Hän ei muista mitä olet puhunut. Hän ei muista, että olit kanssamme aamukahvilla. Hän ei välttämättä edes muista kuka olet, vaikka olisitkin tuttu.  Anteeksi, älä pahastu. Kyllä sinä olet olemassa vaikka hän ei muistakaan, että sinä olet. Sitä paitsi kipeät muistosihan juuri lakkasivat olemasta. Eikö sinun pitäisi olla onnellinen? Miksi itse et voi unohtaa niitä?
 
Jos istuisit riittävän monta aamua, voisi muistijälki olla vahvempi. Sinusta tulisi rutiinia. Se on helpompi muistaa, kun se toistuu aina ja ikuisesti. Mutta senkin saattaa unohtaa joinain sattumanvaraisina päivinä.

Tottakai on kirkkaita hetkiä. Niitä jotka piirtyvät satunnaisista syistä syvemmälle muistin syövereihin. Tottakai sinä olet olemassa, vaikka hän ei muistaisi sinua. Eikä sitä muutenkaan kannata nyt sen varaan laskea, että joku muistaa sinut. Liian heiveröistä.
 
Helpottavinta tässä on, että minäkin olen alkanut unohtaa asioita, kokonaisia vyyhtejä tapahtumia. Unohdun monta kertaa myös ajatuksiini enkä oikein osaa sieltä pois. Mieleni on alkanut metsittymään. Nojaan tukevaa haavan runkoa vasten ja kuuntelen kuinka lehdet liplattavat tuulessa. Melkein kuin yläpuolellani olisi meri ja minä sen pohjassa. Vedän syvään henkeä, mutta en huku.

En minä valita. Kuulostaako tämä siltä? En tosiaankaan valita. Haluan vain, että joku lukee tämän. Ja ymmärtää, että gurut puhuvat mitä puhuvat. Ja että jonain kauniina päivänä sairaus, bakteeri, virus, geenivirhe, kompastuminen omiin jalkoihin ja läts voi tehdä sen mitä toiset tavoittelevat vuosikymmenten ajan. Valaisee sinut elämään tässä ja nyt.

Kirjoittanut Ansku, joka just nyt elelee jossain päin universumia elämänsä suuren rakkauden ja sielunkumppaninsa Kvakun kanssa. Ja joka usein ihan urakalla märehtii menneen talven murheita ja haaveilee tulevista ja harjoittaa kundaliinijoogaa nivelrikkoiset polvet onnesta paukkuen.

Ansku on ihan Namaste

Tarina siitä, miten Suomi jaksaa auttaa . Eli oodi Kirjastotädeille!

Viime viikolla oli suomalaisen kirjallisuuden päivä. Yleensä tällaiset pyhät, itsenäisyyspäivää lukuun ottamatta ei juurikaan minua heilauta. Tällä kertaa osuma oli hyvä, siitä lähti liikkeelle tapahtumien ketju, jossa sain huomata hyvin konkreetilla tavalla Suomen olevan edelleen oikein hyvä maa.

Tekniikka ei tee maastamme hyvää, ihmiset tekevät. Ihmiset, jotka uupumuksesta piittaamatta auttavat. ”Kirjastotädit” !!(silläkin uhalla, että syytetään sukupuolistamisesta. Kirjastotäti on ollut mun elämässä yhtä läheinen kuin kummitäti. Moi Tuula😁).

Miten mikään ei olisi ollut mahdollista ilman Annika Savilampea!

Hesarista huomasin, että on kirjallisuuden päivä. Lähdin ajelehtimaan intuition poluille. Ensin Aleksis Kivestä, hänen muotokuvansa liian vanhasta ukosta; Lapinlahden hoitokäytännöista 1800-luvulla; Tulenkantajista ja Waltarista. Miten tapasin kerran risteilyllä Waltarin juoksupojan, joka kertoi millaista oli juosta uusia repliikkejä Komisaario Palmu -leffan kuvauksiin ja Mikalle takaisin. Tajusin miten pitkä aika on siitä, kun viimeksi luin kirjan suomeksi. Se oli ennen sairastumistani.  Paljon ennen.

En oikein pysty enää lukemaan kirjoja. Kun ei ole muistia, on fiktiivisen kirjan lukeminen yllättävän työlästä. Siinä kun ei ole usein mitään logiikkaa, suuri osa asioista on keksittyä. Asioita, joita ei voi mitenkään järkeillä, ne on pakko muistaa. Suola on yllättävä käänne, ei suinkaan turvallinen polku. Juuri tämä työläys on vienyt niistä nautinnon minulta. Nautin kuitenkin suunnattomasti Suomen kielestä. Nyt ollaan pääsemässä asiaan!

Olen lukenut koko Waltarin tuotannon (en tietenkään kaikkia monografioita, joista on vain yksittäiskappaleita), monet kirjoista useaan kertaan. Ja nautin suunnattomasti Waltarin kielenkäytöstä! Suunnitelma oli valmis: hommaan Mikael Karvajalan äänikirjana! Jostain syystä tämän trilogian muistan vieläkin hyvin, Mikael Hakimin tarinan loppuun saakka. Ei tarvitse painiskella juonen kanssa, muistan sen. Ja Waltari käyttää tunnettua historiaa ja oikeita paikkoja tarinassaan, ei tarvitse painaa mieleen jotain PsykoHistorioitsien kotiplaneettoja!

Sanoista tekoihin, Audible auki ja hakemaan! Ja pettymys! Ei yhtään Waltaria suomeksi maailman suurimmasta äänikirjakaupasta. Minulla on parisensataa Audible-kirjaa, kaikki englanniksi. En ole jostain syystä lukenut uusia suomalaisia kirjailijoita, en ole n iitä sairaanakaan osannut kaivata. Haluan ymmärtää kirjat niin kuin kirjailija on tarkoittanut. Opettelin espanjaa Pablo Nerudan takia, japania yritin Go Rin No Sho takia, Hesseä saksaksi. Raamatun luin toistamiseen King James-versiona englanniksi, koska se on vanhin saatavilla oleva. Mutta tuoreita Suomi-kirjailijoita en aikanaan löytänyt.

gorinnosho

Mikähän sivujuonne tämä taas oli?? Piti puhumani siitä seuraavasta linkistä DuckDuckGo-sivulla. Se oli linkki Karvajalka-äänikirjaan! Hop, sivulle! Ja Hip, lukem…..Celia?? ”Lataa Pratsam Reader”??! Oookkei…

Tutkailun jälkeen löysin tiedon, jonka mukaan minulla olisi, muistivammani takia oikeus kyllä ”lainata” äänikirjoja. Kunhan ottaisin mukaan kirjastokorttini ja käväisisin paikallisessa kirjastossa. Joo.

Ei ole kirjastokorttia. Olen karanteenissa. Ja Celia lupaa avata palvelun yhden arkipäivän kuluttua. Nyt on lauantai. Tunnen kuinka Härmäläinen Hurmokseni valuu punteista ulos kuin ektoplasma kirjaston seinältä…

Kävin kävelyllä. Siis äsken. Ja silloin launtainakin olisin mennyt, mutta olin tosiaan kipeä ja karanteenissa (sain tulokset eilen, negatiivinen). Siinä määrin kovasti halusin kuitenkin kuulla Waltarin eepoksia, että lähetin Celiaan mailin ja kysyin mitä tehdä. Ja, kuten minulle tyypillistä, unohdin asian. Kunnes.

Maanantai-aamuna sain Sirpa Padatsulta ystävällisen kirjeen, jossa hän sanoi ettei kannata lannistua! Jotkut kirjastot ovat luvanneet avata palvelun uusille asiakkaille puhelimessa näin Korona-aikaan! Ja pikainen puhelu sivukirjastoomme varmisti, että oma kirjasto on yksi näistä!

Ja seuraavassa seikkaperäinen ohje, miten sinäkin voit päästä palvelun piiriin! On vain muutamia reunaehtoja: sinulla pitää olla jokin lukemista haittaava ominaisuus.

1. Soita kirjastosi neuvontaan ja kysy avaisivatko he Celianetin palvelun sinulle. On hyvä jos sinulla on kirjastokortti, mikäli ei, valmistaudu todistamaan henkilöllisyytesi. Pyydä kirjastohenkilöltä kauniisti josko hänellä olisi jossain kohtaa päivää 5 minuuttia aikaa. Kerro haluavasi celian asiakkuuden, pyydä kirjastohenkilön mailiosoite.

2. Hyvissä ajoin ennen sovittua aikaa lähetä kirjastoon maili, jossa on nimesi, osoite, puhelinnumero, henkilötunnus, kuva kirjastokortista ja invakortista.

3. Sovittuna ajanhetkenä käy kirjastotyöntekijän kanssa Celian lomake läpi. Teidän täytyy olla yht’aikaa linjoilla, koska mukana on kysymyksiä (esim. Tietosuoja, viestintä), joihin on sinulta saatava vastaus.

4. Lataa joko Play-kaupasta tahi iPuodista applikaatio ’Pratsam Reader’

5. Antamaasi sähköpostiosoitteeseen on tällä aikaa tullut Celianetista ns. Turvaviesti. Voit avata tällaisen viestin vain yhdellä laitteella! Älä hämäänny! Viestissä on tunnuksesi ja salasanasi palveluun. ota talteen! Saat toisenkin viestin, siinä on Pratsa-appin tunnarit. Talteen!

6. Mene selaimella osoitteeseen https://celianet.fi . Hae haluamasi kirja, kirjaudu sisään Celianet-tunnareilla! Nyt voit lainata kirjan.

7. Avaa Pratsam Reader ja valitse ensimmäisenä sivulla oleva Celia. Syötä tunnus ja salasana siten kun ne viestissä lukevat. Siis Pratsam reader-tunnarit!

8. Kirjasi on jo sinua odottamassa! Nauti!!!

Minulle se, että pääsin tähän ”nauti-osioon” palautti mut suoraan Oulunkylän kirjastoon. Jokaviikkoiselle pyhiinvaellukselle kirjarepun kanssa. Ystävällisesti ja rauhallisesti Annika kävi läpi lomaketta puhelimessa. Hänen takanaan kuitenkin näin pitkän jonon ystävällisesti hymyileviä kasvoja. He eivät koskaan olleet kiukkuisia, vaikka kello olisi ollut 5 yli kahdeksan, silti he avasivat vielä viimeisenkin kirjan takakannen ja kuvasivat sen, työnsivät koko pinon minulle.

”Ole hyvä, nähdäänkö taas ensi viikolla?”

”Tottakai! Kiitti!”

Kiitos.

Kuinka uimamaisteri ohjasi KyuDo’on ja opettaja kauhistui Dostojevskistä

Olen koko ikäni ollut suorastaan maaninen lukija. Muistan kun äitini vihdoin antoi minun mennä Ala-Malmin sivukirjaston aikuisten osastolle lainaamaan kirjoja. Oli kuin taivaan avaimet olisi annettu käteen! Siellä oli kirjoja kaikesta mitä saatoin keksiä, ja hyllymetrejä asioista joista en edes ollut kuullut! Olin 9-vuotias.

12-vuotiaana sain opettajakseni yhden parhaista ja innostavammista pedagokeista joiden opissa minulla on ollut ilo olla. Olin siihen mennessä lukenut koko Steinbeckin tuotannon, Hessen, Dostojevskin, Raamatun, Gogolin, Lorcan, Waltarin ja lukuisten muiden suomeksi julkaistun tuotannon. Kysyin tältä oivalta opelta apua, kun en keksinyt enää hyviä kirjailijoita joihin upottaa itseni. Auttaa minua erottamaan jyvät akanoista

Ensin opettaja oli kauhuissaan, sanoi etten saa lukea näitä kirjoja koska en mitenkään voi ymmärtää mitä Dostojevski halusi sanoa ”Rikos ja Rangaistus” -kirjassaan. Hän leppyi, kun kerroin oman analyysini. Ja ehdotti seuraavaa: Saan tietysti lukea mitä haluan, mutta jos hän pystyy kokoamaan 50 minulle uutta kirjaa, suostunko lukemaan ne, ennenkuin jatkan Kierkegaardin opintojani?

Oli helppoa vastata myöntävästi. Hän kokosi minulle listan kirjoja, joiden parissa viihdyin ihanasti seuraavan kesän, ehkä talveakin! Jack London, Nahkasukka-sarja, Seikkailujen saari, Twain… Moniaita mukavia hetkiä heidän kanssaan vietin!

Opettaja, tuo pedagogeista parhain, sai potkut kun kävi ilmi ettei hänellä ole mitään muodollista koulutusta virkaansa. Hän oli kansakoulun käynyt uimavalvoja. Ja ammattitaitoisin, innostavin ja osaavin luokanopettaja mitä kouluvuosina kohtasin. Hän myös opetti minulle nöyryyttä. Nöyryyttä ylivertaisen osaamisen edessä, mutta myös hiljaisen ymmärryksen edessä. Halua yrittää erottaa kokemuksen kautta saavutettu teon ja ajatuksen yksinkertaisuus, kapeakatseisuudesta joka seuraa mielenkiinnon puutetta.

Hän myös veti elämäni ensimmäisen meditaatioistunnon. Joukolle ylilevottomia 12-vuotiaita. Siitä alkoi oma, nyt 43 vuotta kestänyt elämäntapa. Kirjalistan viimeisenä on pieni, ohut opus: Zen, ja jousella anpumisen taito, kirjottanut E. Herrigel.

20 vuotta myöhemmin, 93-vuotias Heki-Ryu Insai-Ha -koulukunnan mestari, suoran perinteen jatkaja 1500-luvulta, Inagaki-Sensei myönsi minulle KyuDo’n mustan vyön.

Muistakaa arvostaa ja kiittää ihmisiä, joiden esimerkillä ja opeilla on ollut merkitystä elämällenne. Ja pohtikaa nöyrästi, mitä teillä on jätettävänä eteenpäin, millä haluaisitte lisätä yhteistä perintöämme. Tietämättänne olette niin varmasti jo tehneetkin.

Seuraavassa jaksossa kerron, miten sain eilen 40 000 äänikirjaa käyttööni!

Hauskaa päivää!

Kesän muistolle

Vaikka tämä kesä oli monella tapaa haastava minulle, meille ja sinulle, haluan kuitenkin muistaa hyvän ja kauniin! Tässä muutamia muistikuviani.

Bzzzz, I’m a king bee…
Perho
Upee sieni
Ihana vaimo
Perho 2
Kotiranta
SpiderWoman
Sienes
Tosi hauska vaimo
Mummo ja ihmistaimi
Lempäälän luontaishoitola, Waltarin ikkuna (luulen)
Pirunlinnan eväitä
%d bloggaajaa tykkää tästä: