Viime torstain simulaatiota

Onko mitään olemassa?

Jos atomin ydin on jalkapallon kokoinen, elektronipilvi sinkoilisi Porvoon tasolla, kaikki muu on tyhjää. Voiko silloin sanoa, että todellisuus on konkreettinen, käsinkosketeltava ja olemassa oleva? Kvanttiteorian mukaan vasta havaittaessa todellisuus romahtaa yhteen tilaan. Eikö silloin pelkkä sielu, järjestelmän ulkopuolinen havaitsija ole ainoa todellisuus, ainoa konkreetti ja ainoa todellinen olemisen ulottuvuus maailmankaikkeudessa?

Jos näin on, niin onko silloin mitenkään mahdollista viestiä minkään toisen olennon tahi entiteetin kanssa? Mikä on viestinnän väliaine jos sielu on ainoa olemisen todellinen ulottuvuus? millä välineillä kuvata luolan sisällä varjokuvia katseleville, luolan edustalla olevaa luontoa? Onko mahdollista kuvailla todellisuutta todellisuuden projektiota havaitsevalle? Voiko sille olla olemassa käsitteistöä koskaan?

Vain minä näen todellisuuteni. Kaikki muu voisi hyvinkin olla simulaatiota, harhaa joka luotiin viime torstaina.

Aika, Kello ja Kvantti

Kvanttientiteetti on samaa ihmiselle, kuin aika on kellolle. Tarkasteleen tätä vertauskuvaa sekä kello näkökulmasta että ajan näkökulmasta.

Kun maailmaa tarkastelee kvanttientiteetin tasolta, kellot ovat kuin hiekanjyväsiä, kiviä tai puita ihmiselle; ne sijaitsevat siinä missä niiden kuuluukin olla. Kello on automaattisesti oikeassa ajassa koska se ei voi olla väärässä ajassa. Se olisi sama kuin sanoisin että puu on väärässä paikassa metsässä. Entiteetti ei ole kiinnostunut kelloista vaikka onkin ne luonut. Aika hänen perspektiivissään on kolmiulotteinen, jossa aika näkyy sekä eteen, taakse että sivulle, jolloin ajalla ei ole merkitystä samalla tavalla kuin ihmiselle tässä ulottuvuudessa tai kellolle sen tasolla. Entiteetti näkee määrättömän paljon tai pitkälle eteen ja taakse koska hän on näiden määreiden kannalta ylemmässä ulottuvuudessa.

Aika ei mene eteen tai taaksepäin, aika on paikallaan, mutta muokattavissa. Ajassa voi liikkua, ei niin että entiteetti on paikallaan ja aika liikkuu hänen suhteensa. Vain entiteetti on aktiivinen ja tiedostava.

Tämä on merkittävin ero kellojen tai ihmisen suhteen. Kello ei voi muuttaa aikaa, yhtä vähän kuin ihminen voi muuttaa entiteettiä.

Mitä enemmän luodaan uutta arkiymmäryksen tasolla, sitä enemmän se rapauttaa tasoa. Materiaalia ei synny, vaan kaikki on otettava luonnolliselta paikaltaan tehdessään ”uutta”.

Kaadamme metsän, laitamme sen paikalle pellon. Otamme puun, yhteytämme sen happeen, jolloin se muuttuu haitalliseksi yhdisteeksi. Eroosio lisääntyy kun puut on kaadettu.

Otamme hiekkaa meren pohjasta, muutamme sen betoniksi rasittamaan maankuorta pienellä alueella, joka aiheuttaa tektonista liikehdintää. Tuhoavat maanjäristykset ja tulivuorenpurkauksen lisääntyvät.

Ihminen ei kykene luomiseen, ainoastaan muuttamiseen. Silloin kun tehdään muutoksia tuntematta täysin kaikkia seuraamuksia, rapautamme ja tuhoamme maailmaa.

Me emme ole luojia. Etenkään Luojia.

%d bloggaajaa tykkää tästä: