Elämäni oivallukset

Oma käsitykseni ihmisyydestä, sielusta, todellisuudesta ja uskonnosta.

Anna armoa aivolle!

Kuin koitat päivästä toiseen räpistellä vastavirtaan läpi uuden iPhonen, toimistopolitiikan, järkyttävien maailman uutisten, kummin kaiman veljenvaimon hääjärjestelyjen ja Pilateksen, kuolet lopulta ilman aavistustakaan siitä kuka todellisuudessa olet ja mitä kaikkea voisit olla.

Aivo ei ole vaarallinen, mutta on hyvin vaarallista, jos et opi tuntemaan omaasi. Muista elimistä puhumattakaan.

Oi muistatko vielä sen Joulun…

En! Mulla on muistihäiriö!! Ja näin täällä Kvakkulassa sitten vierähti reilut pari vuotta! Kiireettömästi, mutta kuitenkin nopsaan. Syrjässä, mutta lähempänä omaa sielua ja rakastamiani kuin ehkä missään muualla. Oli asioita joita etukäteen piti äärimmäisen tärkeinä, jotka eivät sitä olleet. Toisista asioista syntyi merkityksellisiä.  Jollain mystis-esoteerisella tasolla tuntui varmistuvan uusia palasia sielusta joiden olemassa oloa epäili,Jatka lukemista ”Oi muistatko vielä sen Joulun…”

Ajasta ikuisuuteen ja sieltä ylös

Mitä on aika, mistä se muodostuu? ’Mitä on kello’ on hyvä kysymys, ’mitä kello on’ ei ole. Käykö teillä kello? Eikä tarvitse pyytää käymään meilläkin, kiitos! Onko pysähtynyt kello kaksi kertaa vuorokaudessa oikeassa ajassa? Ja monta muuta ajankohtaista kysymystä.

Ihmiskunnan tila ja rahapolitiikan vaikutus Taatan peltoon

Suurin osa ihmiskunnasta on onnetonta. Ehkei varsinaisesti surullisia, mutta vähintään tyytymättömiä. Jostain syystä tämän asiantilan korjaamiseksi yleensä yritetään haalia mahdollisimman monta vihreää paperilappua. Vaikka niitä painetaan jatkuvasti lisää, ei suurimmalle osalle riitä edes tarpeeksi, saatikka muuttamaan surkeuden tilaa. Se on tietysti perin outo selviämisstrategia. Varsinkin nykyään, kun ei edes saa niitä lappuja, vaan pelkkiä numeroita.Jatka lukemista ”Ihmiskunnan tila ja rahapolitiikan vaikutus Taatan peltoon”

Eye for an Eye: or Cheek to Cheek?

One of the most misunderstood Christian doctrines is that of ”turning the other cheek”. It is often taken as a sign of weakness, ridiculed by institutional bullies and other low-brow individuals. However, proponents of other philosophies and religions are saying the same thing, but from a very different angle. Let’s see how Lao Tsu, Buddha, Nietzche andJatka lukemista ”Eye for an Eye: or Cheek to Cheek?”