Viimeinen Päivä

Viimeinen päivä. Mitä se on muistihäiriöiselle, jolle ei ole eilistä? Eikä välineitä hahmottaa huomista.

Oi muistatko vielä sen Joulun…

En! Mulla on muistihäiriö!! Ja näin täällä Kvakkulassa sitten vierähti reilut pari vuotta! Kiireettömästi, mutta kuitenkin nopsaan. Syrjässä, mutta lähempänä omaa sielua ja rakastamiani kuin ehkä missään muualla. Oli asioita joita etukäteen piti äärimmäisen tärkeinä, jotka eivät sitä olleet. Toisista asioista syntyi merkityksellisiä.  Jollain mystis-esoteerisella tasolla tuntui varmistuvan uusia palasia sielusta joiden olemassa oloa epäili,Jatka lukemista ”Oi muistatko vielä sen Joulun…”

Afantasia ja muistihäiriö

Kuulin ensimmäisen kerran viime vuonna häiriöstä, anteeksi, ominaisuudesta nimeltä afantasia. Afantasinen henkilö ei pysty muodostamaan visuaalisia mielikuvia. Asia pystytään toteamaan myös neuraalisesti; kun koehenkilöä pyydetään ajattelemaan esim omenaa, normin okkipitaalialue, eli primääri ja assosiatiivinen näköaivoalue aktivoituvat. Divergentillä, eli poikkeukkeusyksilöllä ei. En yhtään yllättynyt kun totesin itsekin nauttivani tästä featuresta. En ole koskaan osannut piirtää. SeJatka lukemista ”Afantasia ja muistihäiriö”

Harjoitus tekee metsurin Kun olet harjoittelemassa ammuntaa, tarkoitus ei ole tulittaa 50 minuutissa niin monta laukausta kuin ehdit! Kuulostaa tyhmältä sanottuna, mutta silti huomaan joskus tekeväni niin. ”Mutta kun ammun 100 nuolta joka päivä lihasmuistiini jää täydellisen laukauksen hermorata.”Ihanko totta? Oletko varma? Istu hetkeksi niin mietitään. No niin, otat siis kaksi nuolta, kävelet ampumapaikalle, ammutJatka lukemista

Muiston tuoksu

Suoraan aistien kautta eläminen on helpompaa, jollei ole paineitä pitää julkisivua yllä. Fasadi, maski, työminä, ihan sama miten asia nimetään, kyse on aina etääntymisestä aisteista ja maailmasta. Haarniska yllä ei voi kokea muuta kuin kopion kopion kopion elämästä. On helppoa kokea maailma suoraan, kun on elänyt yli vuoden keskellä metsää, omaehtoisessa karanteenissa. Ei ole tarvettaJatka lukemista ”Muiston tuoksu”

Biohazard ja 5 Ankhia

Osa 1
Tässä osassa kuolee marsu, sitten minä. Minut herätetään henkiin, marsua ei. Sitten kuolen taas. Olisikohan kannattanut herättää sittenkin henkiin se marsu??

Hei Vammanen, oo hiljaa kun aikuiset puhuu!

Vaikka olisin ennen muistisairauttani johtanut Wienin Filharmoonikkoja, samalla sijaistaen Nurejevia Pähkinänsärkijässä, viilettäessäni ohi valkotaulun riipustanut Hilbertin, Landaun JA Simonin probleemiin ratkaisut, vain pysähtyen hetkeksi soolon jälkeen moikatakseni Bideniä, Putinia ja Xi’tä ja Khameneita ja Paavia, jotka tulivat paikalle Poseidonin palatsiin Atlantiksessa (jonka löysin männä vuonna) vain allekirjoittaakseen YYA-sopimuksen, julistaen kaikki aseet Pannaan, Bullaan,  Fatwaan jaJatka lukemista ”Hei Vammanen, oo hiljaa kun aikuiset puhuu!”

Kotimaan terrorismi

Kirjoitin tänä aamuna seuraavia pätkiä: ”Aseellisia mielenosoituksia odotetaan kaikkiin osavaltioihin”, lukee uutisissa. Onko se samalainen toiminto kuin ”Osallistun aseelliseen lainaneuvotteluun pankissa”? Tai ”Suoritan aseellisen anestesian AK-47’llä”? Onko tuon tarkoitus olla hauskaa? Oliko se hauskaa? Jäin miettimään asiaa. ”Ettekö näe mitä Amerikassa tapahtuu!” Olen kolme vuotta huutanut pää punaisena. Venäläistä syntyperää oleva kirjailija Masha Gessen onJatka lukemista ”Kotimaan terrorismi”

Muistatko sen Joulun?

Stressaako? Onko noussut jo vitutus? Kyräilläänkö, onko mykkäkoulu välitunnilla vai  peräti ensimmäinen kunnon riita jo käyty? Muistivauriosta on joissain elämän käänteissä suorastaan iloa. En millään muista minkälaisesta perinteestä pitikään kynsin ja hampain pitää kiinni. Enkä varsinkaan jaksa nostaa myrskyä jos juuri se kinkkusinappi jäi ostamatta. Älkää ymmärtäkö kuitenkaan väärin, suorastaan rakastan perinteitä ja rituaaleja. EnJatka lukemista ”Muistatko sen Joulun?”