Oi muistatko vielä sen Joulun…

En! Mulla on muistihäiriö!! Ja näin täällä Kvakkulassa sitten vierähti reilut pari vuotta! Kiireettömästi, mutta kuitenkin nopsaan. Syrjässä, mutta lähempänä omaa sielua ja rakastamiani kuin ehkä missään muualla. Oli asioita joita etukäteen piti äärimmäisen tärkeinä, jotka eivät sitä olleet. Toisista asioista syntyi merkityksellisiä.  Jollain mystis-esoteerisella tasolla tuntui varmistuvan uusia palasia sielusta joiden olemassa oloa epäili,Jatka lukemista ”Oi muistatko vielä sen Joulun…”

Tarina siitä, miten Suomi jaksaa auttaa . Eli oodi Kirjastotädeille!

Viime viikolla oli suomalaisen kirjallisuuden päivä. Yleensä tällaiset pyhät, itsenäisyyspäivää lukuun ottamatta ei juurikaan minua heilauta. Tällä kertaa osuma oli hyvä, siitä lähti liikkeelle tapahtumien ketju, jossa sain huomata hyvin konkreetilla tavalla Suomen olevan edelleen oikein hyvä maa.

Tekniikka ei tee maastamme hyvää, ihmiset tekevät. Ihmiset, jotka uupumuksesta piittaamatta auttavat. ”Kirjastotädit” !!(silläkin uhalla, että syytetään sukupuolistamisesta. Kirjastotäti on ollut mun elämässä yhtä läheinen kuin kummitäti. Moi Tuula😁).

Miten mikään ei olisi ollut mahdollista ilman Annika Savilampea!

Kuinka uimamaisteri ohjasi KyuDo’on ja opettaja kauhistui Dostojevskistä

Olen koko ikäni ollut suorastaan maaninen lukija. Muistan kun äitini vihdoin antoi minun mennä Ala-Malmin sivukirjaston aikuisten osastolle lainaamaan kirjoja. Oli kuin taivaan avaimet olisi annettu käteen! Siellä oli kirjoja kaikesta mitä saatoin keksiä, ja hyllymetrejä asioista joista en edes ollut kuullut! Olin 9-vuotias. 12-vuotiaana sain opettajakseni yhden parhaista ja innostavammista pedagokeista joiden opissa minullaJatka lukemista ”Kuinka uimamaisteri ohjasi KyuDo’on ja opettaja kauhistui Dostojevskistä”