Muiston tuoksu

Suoraan aistien kautta eläminen on helpompaa, jollei ole paineitä pitää julkisivua yllä. Fasadi, maski, työminä, ihan sama miten asia nimetään, kyse on aina etääntymisestä aisteista ja maailmasta. Haarniska yllä ei voi kokea muuta kuin kopion kopion kopion elämästä. On helppoa kokea maailma suoraan, kun on elänyt yli vuoden keskellä metsää, omaehtoisessa karanteenissa. Ei ole tarvettaJatka lukemista ”Muiston tuoksu”

Hei Vammanen, oo hiljaa kun aikuiset puhuu!

Vaikka olisin ennen muistisairauttani johtanut Wienin Filharmoonikkoja, samalla sijaistaen Nurejevia Pähkinänsärkijässä, viilettäessäni ohi valkotaulun riipustanut Hilbertin, Landaun JA Simonin probleemiin ratkaisut, vain pysähtyen hetkeksi soolon jälkeen moikatakseni Bideniä, Putinia ja Xi’tä ja Khameneita ja Paavia, jotka tulivat paikalle Poseidonin palatsiin Atlantiksessa (jonka löysin männä vuonna) vain allekirjoittaakseen YYA-sopimuksen, julistaen kaikki aseet Pannaan, Bullaan,  Fatwaan jaJatka lukemista ”Hei Vammanen, oo hiljaa kun aikuiset puhuu!”

Muistatko sen Joulun?

Stressaako? Onko noussut jo vitutus? Kyräilläänkö, onko mykkäkoulu välitunnilla vai  peräti ensimmäinen kunnon riita jo käyty? Muistivauriosta on joissain elämän käänteissä suorastaan iloa. En millään muista minkälaisesta perinteestä pitikään kynsin ja hampain pitää kiinni. Enkä varsinkaan jaksa nostaa myrskyä jos juuri se kinkkusinappi jäi ostamatta. Älkää ymmärtäkö kuitenkaan väärin, suorastaan rakastan perinteitä ja rituaaleja. EnJatka lukemista ”Muistatko sen Joulun?”